The Ring Two: Hohoijakaa mitä jöötiä tämä "Ringu 2:sen" Re-Make versio onkaan. Vaikka ohjaajana onkin kaksi alkuperäistä ohjannut Hideo Nakata, niin hän epäonnistuu tässä oman elokuvansa uusintaversiossa. Elokuva on kaukana alkuperäisen juonesta, koska sen kirjoitti Ehren Kruger ja hän epäonnistuu todella pahasti. Mies joka kirjoitti aikoinaan mm. elokuvan "Scream III" tekee kyllä semmoisen häpeäntahran omiin meriitteihinsä ettei mitään rajaa. Olisivat voineet vain kopioda alkuperäisen elokuvan kässärin, kuten tehtiin ykkösosan kohdalla. Se oli katsottava raina, mutta tämä on semmoista sontaa juonellisesti esim ne typerät Mooses-efektit ja hyökkäävät CGI-peurat ovat kornia katseltavaa. Pyörittelen vain päätäni, että mitä kaikkea se Nakata oikein on joutunut ohjaamaan. Elokuvan musiikkiraita toki on nättiä ja siitä vastasivat Henning Lohner ja Martin Tillman. Ei se alkuperäistä voita, mutta on sentään elokuvan vahvimpia elementtejä. Toinen siedettävä osa ovat päärooleissa olevat seksikäs Naomi Watts, "Mentalist"-tähti Simon Baker ja David Dorfman. Muissa rooleissa ovat mm. Elizabeth Perkins, Sissy Spacek ja elokuvan esiosalyhytelokuvassa näyttelevät Ryan Merriman ja todella söpö Emily VanCamp. Vaikka Nakato on joutunut tekemään elokuvan Amerikassa jenkkistudioiden käskynalaisena, on hän sentään saanut muutaman pelottavan kohdan elokuvaan mistä puolikas piste. Kun alussa moitin että elokuvassa ei ole mitään alkuperäisestä, niin sen voin todeta että kaksi kohtaa on jollain tapaa alkuperäisestä, mutta muutettuina aika rajunpuoleisesti. "The Ring" oli katsottava, mutta tämä "The Ring 2" ei ole toisen katsomisen arvoinen.
27.9
Rings: HOH HOIJAKKAA että kaikkea scheissea ne jenkit suoltavat. Tämän tarkoituksena on olla "Ring 2:sen" esiosa. 16 minuuttia ADHD-kikkailua kameralla, sopien mielestäni paremmin elokuva-akatemian lopputyöksi kun normaaliksi elokuvaksi. Tämä on sekavaa häröilyä että en pysy siinä perässä. Elokuvan ohjasi mies nimeltään Jonathan Liebesman, jonka ansiolistalta löytyvät mm. "Darkness Falls", "Teksasin moottorisahamurhaaja - pahan alku" ja " World Invasion: Battle Los Angeles". Kässäri, joka on langanpäätäkin ohuempi, on parin Jonathan Liebesman ja Ehren Kruger kynästä tullutta sontaa. Siinä ei ole päätä eikä häntää. Musiikkia ei ole, tehosteet ovat naurettavaa paskaa (ei huonoja, mutta elokuvassa ei pitäisi olla niitä). Päärooleissa nähtävät Ryan Merriman ja Emily VanCamp ovat kaukana hyvistä, eivät ole tasollisesti samalla viivalla kun "Ring 2:sessa", jossa osasivat jotenkuten näytellä. Muissa rooleissa ovat Kelly Stables Samara-tyttönä, Alexandra Breckenridge, Josh Wise ja Justin Allen. Turha elokuva, jota ei olisi tarvinnut edes tehdä, kuten ei myöskään muitakaan "Ringu" Re-Makeja.
28.9
Pahuuden talo: Vuonna 1896 ohjasi, käsikirjoitti ja näytteli elokuvan isä Georges Méliès tämän klassisen kauhuelokuvan. Elokuva ei ole pelottava, mutta klassikko siitä huolimatta koska se on ensimmäinen lajiaan. Still-efektit ovat nättejä ja muutenkin kikkailua on havaittavissa. Musiikkia ei ole ja Mélièsin lisäksi tässä näyttelee Jeanne d'Alcy.
29.9
Perikato: Upea elokuvatulkinta Adolf Hitlerin ja koko Kolmannen valtakunnan viimeisestä kohtalonkappailusta keväällä 1945 Berliinissä. Elokuvan ohjasi ennen tätä elokuvaa melko tuntematon Oliver Hirschbiegel, joka onkin tehnyt niin erinomaisen tulkinnan aiheesta ettei voi muuta sanoa että "OHO". Elokuva ei laahaa, ei vaikka tässä televisiopidennyksessä on 23-minuuttia enemmän materiaalia, siis pituutta on 2h57min niin se ei tunnu pitkältä, päinvastoin. Sen toivoisi olevan reilusti pidempi. Elokuvan käsikirjoituksen kirjoitti Bernd Eichinger, perustaen sen kahteen kirjaan, Joachim Festin "Der Untergang: Hitler und das Ende des Dritten Reiches"ja kaksikon Traudl Junge ja Melissa Müller kirjaan "Bis zur letzten Stunde". Musiikkipuoli ei vakuuta, kuten muut puolet elokuvassa, mutta kyllä Stephan Zacharias on joitakin nerokkaita sävelmiä mukaan saanut. Hitlerin roolissa Bruno Ganz on suorastaan ilmiömäinen ja romanialainen Alexandra Maria Lara on erittäin kaunis nainen Traudl Jungen roolissa. Kumpikin ovat vakuuttavia, samaa voi sanoa Goebbelsin pariskuntaa näyttelevistä Corinna Harfouchista ja Ulrich Matthesista, jotka ovat todella mahtavia. Ainoa pieni näyttelijämiinus on mielestäni Juliane Köhler, joka on hieman liian vanha Eva Braunin rooliin. Muissakin rooleissa on hyviä näyttelijöitä kuten Heino Ferch, Christian Berkel, Matthias Habich, André Hennicke ja Ulrich Noethen. Pieni sivutarina, joka kertoo nuoresta Hitler-Jungendista, Peter Kranzista on nerokas lisä. Kranzin roolissa Donevan Gunia on oikein hyvä. Vanhempien roolissa olevat Ulrike Krumbiegel ja Karl Kranzkowski jotka ovat myös oikein eteviä. Myös muutamia pienempiä rooleja jotka jäivät elokuvasta mieleen olivat mm. Aline Sokar Goebbelsien vanhimpana lapsena Helgana, Anna Thalbach naislentäjä Hanna Reitchinä, Yelena Zelenskaya nuorena Hitler-jugend sotilas Ingenä sekä Thomas Thieme Martin Bormanina. Upea elokuva, joka kannattaa katsoa.
30.9
Hiljaisuus: Elämäni neljäs Ingmar Bergman-elokuva ja niistä paras. Bergman on oiva ohjaaja osaten pitää elokuvan kasassa koko puolitoistatuntisen ajan. Ainoa miinus oikeastaan on Ivan Renlidenin säveltämä musiikkiraita. Elokuva on aika pitkälle äänetön. Repliikkimäärä on minimaalista. Teknisesti onnistunutta ruotsalaisdraamaa, joka on 60-luvun rohkeimpia elokuvia. Elokuvaa pidettiin Euroopassa aikoinana pornograafisena, mitä se ei mielestäni ole mutta rohkeaa materiaalia silti. Päärooleissa nähdään kovan luokan näyttelijöitä: Ingrid Thulin, Gunnel Lindblom ja Jörgen Lindström sekä myös Birger Malmsten ja Håkan Jahnberg. Loistava ruotsalainen elokuva, joka on Bergmanin monenkirjavan elokuvatuotannon kärkipäätä.
Rakkauden oppitunti: Keveämpää Bergmania. Komedia miehestä, joka lähtee junalla kohti Köpenhaminaa hakemaan vaimonsa takaisin, mutta kohtaakin hänet junassa. Näiden suhdetta puidaan takaumien kautta ja homma on hauskaa. Juonellisesti elokuva on melko kliseinen ja eniten elokuvasta tulee itselleni ainakin Aarne Tarkaksen hauska "Olin nahjuksen vaimo". Elokuva jaksaa naurattaa kun huumori on nerokasta. Ulkoasutaan elokuva ei ollut tyypillistä Bergmania. Se on kuin katsoisi jotain suomalaista 1950-luvun avioliittokomediaa. Tyyli on siis lähes samankaltainen. Pääparina nähdään mahtava Eva Dahlbeck ja Gunnar Björnstrand. Muissa rooleissa ovat mm. kauniit Yvonne Lombard, Birgitte Reimer ja Harriet Andersson sekä Åke Grönberg, Olof Winnerstrand ja John Elfström. Hauska sekoilu Bergmanin vakavien tuotosten keskeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti