viikko 38

19.9

24 horas de placer: Nyt tuli totaalisesta tämä Meksikolaiskomedia puun takaa ja kovaa. Se ei ollut vain hyvä vaan suorastaan loistava. Elokuvan aihe on tosin vakava, mutta se on heitetty puhtaaksi huumoriksi. Elokuvan ohjasi René Cardona Jr. (tunnetaan meilläpäin elokuvista "Gayanan joukkomurha" ja "Amazonin aarre"). Hän kirjoitti käsikirjoituksen, yhdessä Fernando Galianan kanssa. Käsikirjoitus ja ohjaus ovat tässä vuonna 1969 valmistuneessa sekoilukomediassa aivan tajuttoman korkealla tasolla. Elokuva on visuualisesti todella nätti ja elokuvan soundtrack on todella kiehtovan erilainen verrattuna Hollywood-komedioihin. Musiikista vastasi Ernesto Cortázar hijo (tehnyt musiikkia myös elokuviin "Vanessa" ja "Mystery in Bermuda"). Elokuvan tunnuslaulu on todella nätti. Vaikka en ymmärrä lähes ollenkaan mitä hahmot puhuvat se ei haittaa kun näyttelijät osaavat käyttää etelämaiseen tyyliin hyvin elekieltään tukenaan. Päärooleissa nähdään todella kaunis Silvia Pinal ja "Meksikon oma Clart Gable" Mauricio Garcés tehden aivan hämmästyttävän upeaa roolityötä. Sivurooleissa ovat mm. Joaquín Cordero, Ofelia Montesco ja Carlos East. Espanjankielinen dialogi sopii todella hyvin näyttelijöiden suuhun tuoden elokuvaan todella paljon eloa.

21.9

High School Girl Rika- Zombie Hunter: Vaikka japanilaiset yrittävät saada edes jonkun elokuvansa näyttämään surkealta niin eivät ne raukat siinä millään onnistu kun aina jokin asia on ainutlaatuisen hyvää. Tässä tapauksessa elokuvan lopputwisti ja muutama hauska läppä sekä umpisurkeat efektit. Elokuvan, jossa lukiolaistyttö saa kuuluisan zombimetsästäjän käden, on ohjannut Ken'ichi Fujiwara ja käsikirjoittanut Fujiwara yhdessä Takeyuki Morikakun kanssa. Kuten jo ilmaisin elokuvan efektit ovat superhuonot, verenlennätys tosin on toteutettu nätisti, mutta Rikan lateksikäti on amatöörimäisen surkeasti toteutettu. Myös käsikirjoitus on paikoin aivan amatöörimäisen köykäinen, varsinkin elokuvan keskikohta joka on sekä tylsä että tylsä. Zombien käytös on myös aivan taukkimaisen uunoa. Lopputwisti korvaa kyllä käsikirjoituksen onttouden. Elokuvan soundtrack ei tarjoa mitään erikoista musiikkielämystä, mutta on se silti aika tasokasta pimputusta. Pääroolissa Rikana nähdään kaunis Mina Arai. Ei häntä ole näyttelijänlahjoilla pilattu, mutta tekee ihan kelpo roolin. Sivurooleissa ovat mm. Adult Video-rintamalla uraansa luonut Lemon Hanazawa, Kôtarô Kamijô, Ryûnosuke Kawai, Mai Minami ja Takeshi Yamamoto. Parempiakin japsisekoiluja on olemassa, mutta kyllä tämänkin katsoo.

22.9

Georg Ots-rakkaani: Elokuva tunnetusta virolaisesta iskelmä- ja oopperalaulasta George Otsista. Elokuvan ohjasi Peeter Simm ja käsikirjoittivat Asta Otsin haastattelujen pohjalta Aleksandr Borodyanskiy ja Mati Põldre. Elokuva kertoo Georgin monivaiheisen elämän tärkeimmät asiat keskittyen kuitenkin Georgin ja hänen toisen vaimon Astan avioliitton vaikeuksiiin. Elokuvan musiikki oli todella nättiä ja sen sävelsi Yuriy Poteenko. Otsin tekemä musiikki oli saatu hyvin synkattua Georgia näyttelevän Marko Matveren suuhun. Elokuvan pääroolissa Matvere on todella vakuuttava. Vaimo Astan roolissa nähdään kaunis Anastasiya Makeyeva (jonka vironkielisenä äänenä kuullaan Hele Kõre). Otsin hyvänä ystävänä Ceasarina on roolinsa hyvin sopiva Renars Kaupers (vironkielinen ääni on Andero Erme). Sivurooleissa on monia hyviä näyttelijöitä kuten Tõnu Kark, Mirtel Pohla ja Sergei Fetisov. Suomiosuudessa on mukana muutama hyvä suomalaisnäyttelijä:Jonna Järnefelt ja Matti Onnismaa. Yksi parhaita Virolaisia elokuvia koskaan, joka kannattaa katsoa mikäli pitää Otsin musiikista.

23.9

A.D. Police File 1: The Phantom Woman: Japanilais-amerikkalainen animescifi, joka on todella viihdyttävä. Animaatiotaso on nättiä, käsikirjoitus ( Toshio Furukawa, Youko Matsuoka ja Yôko Asagami) erinomainen ja soundtrack (Toto Gentica ja Kaoru Mizutani) upea. Myöskin Takamasa Ikegamin ohjaus on mallikasta. Tarina ei rönsyile vaan pysyy tasaisen varmasti raiteillaan. Pituuttakaan ei ole liikaa (n. 40 minuuttia). Elokuvan ainoa huono elementti on englannikielinen dubbi, joka ei ole itsessään huono, mutta Japanissa harvemmin puhutaan englantia. Näyttelijät tekevät kuitenkin tasaisen varmat roolisuoritukset: Adam Henderson ja Regan Forman päärooleissa. Muissa äänirooleissa ovat mm. Linda Mathieson, Lisa Ross, Anthony Andrews, Annemarie Lawless ja Scott Simpson. Verinen animelyhäri, joka ei ole huono, muttei erikoisemmin hyväkään kun verrataan täysin japanilaiseen tuotantoon.

25.9

28 viikkoa myöhemmin: Vuonna 2002 valmistunut "28 päivää myöhemmin" sai vuonna 2007 jatkoa. Elokuva on jatko-osaksi yllättävän hyvä, ollen jopa ykkösosaa parempi. Ohjaajana hääri Juan Carlos Fresnadillo saaden aikaan kunnon kauhua. Ahtaanpaikan kammoa käytetään paikoin todella loistavasti ja verenlennätystä ei säästellä. Juoni on melko kliseinen, sisältäen silti muutamia nerokkaita ideoita kuten Lontoon räjäyttäminen ilmaan. Käsikirjoituksen kirjoittivat Rowan Joffe ja espanjalaiset Juan Carlos Fresnadillo, Enrique López Lavigne (ollut kirjoittamassa elokuvia "El asombroso mundo de Borjamari y Pocholo" ja "Ladrones") ja lyhytekuvien parissa työskennelyt Jesús Olmo (mm. "Flores muertas" ja "Ruleta"). Tarina etenee sopivaa vauhtia, elokuvan efektit ovat aivan uskomattoman upeaa katseltavaa ja sitten vielä John Murphyn upea soundtrack, joka hakee vertaansa. Aivan upea rockahtava tunnuskappale on aivan puhdasta kultaa. Viruksen saaneet ovat pelottavan näköisiä ja heidän läsnäolonsa on uhkaavaa. Varsinkin alun kohtaus ja kohtaus, jossa suljettuun tilaan pääsee tartunnan saanut ovat todella pelottavia. Päärooleissa olevat näyttelijät tekevät ainutlaatuisen tasaista työtä. Robert Carlyle on perheenisänä erinomainen, hänen lapsiaan näyttelevät Imogen Poots ja Mackintosh Muggleton ovat hyviä, varsinikin Pootsissa on ulkonäköä. Perheen äidin lyhyessä roolissa vakuuttaa Catherine McCormack. Muissa merkittävissä rooleissa ovat mm. kaunis Rose Byrne, Jeremy Renner, Harold Perrineau ja Idris Elba. Erinomainen brittiläis-espanjalainen kauhuelokuva.

Ringu 2: Vuonna 1998 valmistunut japanilainen kauhuklassikko sai seuraavana vuonna jatkoa, ohjaajana jatkoi Hideo Nakata. Tämä jatko-osa on reilusti ykkösosaa parempi (ykkönen ei tosin ole huono, mutta tämä on superhyvä). Elokuva jatkaa siitä mihin edellinen osa jäi. Elokuvassa avataan suurimmaksi osaksi ensimmäisen osan solmuja, mutta juonikin etenee siinä sivussa. Siitä saamme kiittää Nakatan kirjoittamaa käsikirjoitusta, joka perustuu Kôji Suzukin romaaniin "Ringu". Elokuva on pelottavampi kuin ykkönen saaden hien nousemaan pintaan. Musiikkiraita varsinkin on korkeatasoista ja siitä vastaa ykkösenkin musiikit tehnyt Kenji Kawai. Tehosteet, mitä tosin on aika niukanlaisesti, ovat laatutavaraa. VHS-nauha on pelottava ja sen lisäksi muutamat nerokkaat mustavalkokohtaukset ovat laadukkaasti toteutettuja. Päärooleissa nähdään Miki Nakatani ja Hitomi Satô. Kumpikin ovat vakuuttavia. Myös 8-vuotias Rikiya Ôtaka ja Nanako Matsushima ovat omissa osissaan taidokkaita. Erityismaininnat on syytä saada Hiroyuki Sanada ja Rie Ino'o. Laatuelokuva ilman muuta.

Adios Sabata: tai kuten alkuperäinen nimi "Indio Black, sai che ti dico: Sei un gran figlio di... ". Alunperin tämä ei ollut "Sabata"-elokuva, mutta kun näyttelijäkaartissa olivat Ignazio Spalla ja Gianni Rizzo ja elokuva ohjasi Gianfranco Parolini niin pakkohan nimi oli muuttaa enkkudubissa. Elokuvan käsikirjoittivat Renato Izzo ja Gianfranco Parolini kopioden sen lähes kokonaan aiemmista "Sabatoista". Lopputwisti replat mukaanlukien oli kopsattu Sergio Leonen klassisesta "Hyvät, Pahat ja Rumat"-elokuvasta. Musiikki, joka oli nättiä oli Bruno Nicolain käsialaa, varsinkin teemasävelmä. Elokuva on pitkän päälle aika tylsä, sitä tosiaankaan ei helpota kliseinen, muissa länkkäreistä nähty juoni, onneton espanjadubbi katsomassani versiossa sekä elokuvan kiinnostavuusasteen ala-arvoisuus. Pääroolissa Sabatana tai kuten alkuperäisessä Indio Blackinä nähdään kovanluokan kaljupää, Yul Brynner. Dean Reed tekee kivan pikku sivuroolin ja Parolini-spagujen vakiopartaukkeli Ignazio Spalla on kotonaan juuri tälläisessä roolissa. Muissa rooleissa ovat mm. Gérard Herter, Salvatore Borghese, Franco Fantasia, Joseph P. Persaud ja Andrea Scotti. Huonoin ns. "Sabata", mutta kokonaisuutena ihan kelvollinen komediallinen spagu.