28.11
Jano: Ingmar Bergmanin tuotantoon kuuluu monenkirjavia elokuvia, myös tämä Sveitsiin sijoittuva avioliittodraama "Jano" vuodelta 1949. Elokuva on Bergmanin uran alkupään helmi. Se etenee sutjakkaasti eteenpäin, pituuttakin on sopivasti eli 83 minuuttia. Elokuva on kuitenkin harvinaisuus, se ei ole Bergmanin käsikirjoittama. Elokuvan nerokkaan tarinan kirjoitti Birgit Tengrothin romaanin pohjalta Herbert Grevenius (mm. "Elämän sateessa" ja "Flickan i frack"). Tarina etenee sujuvasti eteenpäin eikä rönsyile muihin suuntiin. Elokuvan perushyvän musiikin sävelsi tuttuun tyyliin Erik Nordgren. Elokuvan näyttelijäkaarti tekee maagista työtä, päärooleissa Eva Henning, Birger Malmsten ja Birgit Tengroth. Miesroolissa nähtävä Hasse Ekman ("Viettelysten ilta" ja "Seitsemäs taivas") on rooliinsa juuri sopiva. Sivuroolissa nähdään myös Naima Wifstrand. Marraskuun viimeinen elokuva oli loistava draama Ruotsista.
Pisteet: 4,5/5
1.12
"Tatort" Tango für Borowski: Harvemmin televisiosta mitään katson, mutta nyt tuli saksalainen televisioelokuva/tv-sarjan jakso, jonka oli ohjannut Hannu Salonen, joka on Saksassa luonut uraansa ohjaten televisiosarjoja kuten Der Kriminalist, Tatort ja Commissario Laurenti. Myöskin tämä oli kuvattu Suomessa ja suomalaisia näyttelijöitä oikein vilisi. Elokuva toimi pirun hyvin ja oli todella nautittavan viihdyttävä. Tarina oli hyvin kirjoitettu, kirjoittajina toimivat Salonen ja Clemens Murath (mm. "Es ist nicht vorbei" ja "Macht"). Kaikki suomalaisuuteen liittyvät asiat (tai melkein kaikki) oli saatu mukaan: viina, sauna ja suo. Pääroolissa kovana saksalaisena kyttänä, Klaus Borowskina nähdään aivan huikean hyvä Axel Milberg ("Nach Fünf im Urwald" ja "The International"). Mies on kuin luotu rooliinsa. Naisroolissa nähtävä Maren Eggert ("Marseille" ja "Das Experiment") on ilo silmälle. Suomalaisten näyttelijöiden osastoa edustavat mm. Janne Hyytiäinen, Antti Reini, Jorma Tommila ja Pekka Valkeejärvi. Elokuva on yllättävän raaka suomalaiseksi, mutta silti todella viihdyttävä teos.
torstai 29. joulukuuta 2011
tiistai 27. joulukuuta 2011
Viikko 47
21.11
Zeitgeist: Addendum: Videolle tehty dokumentti Yhdysvalloista, niiden kapitalistesta markkinataloudesta ja sen haitoista. Peter Josephin ("Zeitgeist" ja "Zeitgeist: Moving Forward") kirjoittama ja ohjaama elokuva on yksi parhaista näkemistäni kantaaottavista dokumenteista. Sen katsottua tietää lähes kaiken kapitalismista ja Amerikasta ja niiden riistopolitiikasta. Reiluun kahteen tuntiin (123 minuuttia) mahtuu paljon asiaa ja monet asiat ovat uusia tavallisille kansalaisille. Elokuvan soundtrack on häikäisevää ja sopii elokuvaan hyvin. Elokuvassa esiintyvät asiantuntijat ovat alojensa asiantuntijoita kuten Jacque Fresco, joka on nk. resurssipohjaisen talouden puolestapuhuja. Muita ovat mm. Jiddu Krishnamurti, Roxanne Meadows ja John Perkins. Ainoan miinuksen dokumentti saa siitä että kaikki asiat eivät olleet tarpeeksi selvästi selostettu että ne olisi ymmärtänyt.
Pisteet: 4,5/5
Money as Debt II- Promises Unleashed: Tämä animaatiodokumentti löytyi YouTubesta ja ajattelin katsella sen ajantappamiseksi. Huonohkosta kuvanlaadustaan huolimatta varsin opettavainen dokumentti rahasta ja veloista (tosin Pohjois-Amerikan näkökulmasta). Elokuvan käsikirjoittajana toimi Paul Grignon ja vakuuttavana kertojana Bob Bossin. Animointi ei häikäise silmää, mutta asiat tulevat suurimmalta osin selviksi. Ei mitenkään ihmeellinen animaatio, mutta on kelpo tavaraa koulujen opetukseen.
Pisteet: 3/5
Money as Debt: Vuonna 2006 valmistunut 47 minuutin animaatiodokumentti rahasta ja velasta. Jatkaa samalla linjalla millä edellinenkin katsomani elokuva. Kuvanlaatu parempi, mutta animaatioteknisesti parempi. Tässä on jopa hieman juonentynkää. Bob Bossin jatkaa kertojana tässäkin elokuvassa. Kun on katsonut kakkososan, ykkönen ei tarjoa paljoa mitään uutta. Jää samalle viivalle kun Money as Debt II.
Pisteet: 3/5
22.11
Djävulens öga: Tämä vuonna 1960 valmistunut komedia lukeutuu Ingmar Bergmanin uran kärkitöihin. Se on hauska, vakava ja myös hyvin näytelty. Bergman käsikirjoitti elokuvan Oluf Bangin näytelmän "Don Juan vender tillbage" pohjalta. Elokuvassa Helvetissä majaileva Don Juan saa Saatanalta tehtävän mennä viettelemään maan päällä elävä naimisiin menevä neitsyt Britt-Marie- niminen nuori nainen. Homma ei olekkaan ihan niin helppo, mukaan tulee uskollinen apulainen Bablo ja heitä tarkkailee Saatanan palkkaama riivaaja. Bablo rakastuu pastorin vaimoon ja Don Juan Maj-Brittiin. Elokuva on hyvin tehty romanttinen draama, kuorrutettuna mustaakin mustemmalla huumorilla. Elokuvan loppukohtaus on härskeydessään omaa luokkaansa. Elokuvan musiikki on perinteistä Bergman-tasoa ja siitä vastaa luottomies Erik Nordgren. Don Juanin roolissa loistaa yksi Ruotsin parhaista näyttelijöistä, Jarl Kulle ("Fanny ja Alexander" ja "Kesäyön hymyilyä"). Mies ei hymyile eikä muutenkaan paljoa roolissaan ilmeile, mutta on silti todella vakuuttava. Naispääroolissa on kaunis, ihastuttava Bibi Andersson. Saatan roolissa on rooliinsa hyvin sopiva Stig Järrel ("Kiihko" ja "Kaunis Helena"). Muissa rooleissa ovat mm, Nils Poppe riivaajana josta saa hyvät naurut, kaunis Gertrud Fridh pastorin vaimona, Sture Lagerwall Bablona ja Torsten Winge. Myös pienet roolit tekevät Gunnar Björnstrand ja Allan Edwall. Yksi Ingmar Bergmanin parhaista elokuvista.
Pisteet: 4/5
23.11
Suomen puolesta: Vuonna 2006 valmistunut kelpo dokumenttelokuva Suomen taisteluista II maailmansodassa 1939-1945. Elokuvan ohjasi Huugos Huhtanen (tehnyt paljon dokkareita kuten "Joka kodin paloturvallisuusopas" ja "Vivaldi: Four Seasons in Nature's Harmony"). Dokumenttikuvat, valokuvat ja kartat avaavat Suomen sotahistoriaa kiitettävästi, mutta suurin osa asioista on tullut esille lukion historiantunneilla. Elokuva etenee liian nopeasti ja on liian lyhyt. Loppupuolella (vuodet 1943-1945) menevät juosten kusten läpi, mikä on sääli kun alkupuolella Talvisota käsitellään sopivan hitaasti. Kertojana kuullaan mielestäni tehtävään mitä sopivin Marko Putkonen.
Pisteet: 3/5
24.11
Kesäinen leikki: Lisää Bergmania. Elokuva edustaa ohjaajan uran alkupään parhaita elokuvia. Elokuva on harvinaisen rankka, vaikka onkin vain K-11 (vanha ikäraja S). Bergman kirjoitti käsikirjoituksen yhdessä Herbert Greveniuksen kanssa (kirjoittanut myös T.J. Särkän elokuvan "Anja, tule kotiin" pohjana olleen näytelmän ja Bergmanin alkupään elokuvan "Jano"). Tarina on kliseinen, mutta todella simppeli. Tyttö ja poika rakastuvat ja sitten alkaa tapahtua kaikenlaista. Poika kuolee onnettomuudessa ja tytön elämä suistuu raiteiltaan. Elokuvan nätti musiikki on parin Erik Nordgren ja Bengt Wallerström käsialaa. Elokuvan pääparina nähdään kaunis ja lahjakas Maj-Britt Nilsson (mm. "Odottavia naisia" ja "Das Erbe von Björndal") ja Birger Malmsten ("Hiljaisuus" ja "Eeva"). Kumpikin tekevät tasaisen varmat roolit elokuvassa. Sivurooleissa nähdään mm. Alf Kjellin, Annalisa Ericson, Georg Funkquist, Stig Olin ja Mimi Pollak. Elokuva on loistava.
Pisteet: 4,5/5
25.11
Life in a Day: Dokumenttidraama, jonka Ridley Scott ja Tony Scott kokosivat ihmisten lähettämistä YouTube videoista. Elokuva on yksi parhaista dokumenteista tavallisista ihmisistä mitä olen nähnyt. Henkilöt ovat aitoja, maailman eri kansoja edustavia ihmisiä. Erittäin nätti soundtrack, jonka ovat säveltäneet Harry Gregson-Williams ja Matthew Herbert. Elokuvasta ei ole paljoakaan sanottavaa, nätti, hauska ja erittäin asiapitoinen läpileikkaus maailmasta yhden päivän ajalta.
Pisteet: 4/5
26.11
Reservoir Dogs: Quentin Tarantino kuuluu omilla listoillani niihin ohjaajiin joiden elokuvat ovat erinomaisia. Myös tämä esikoisohjaus. Ensimmäinen katselukerta muutama vuosi takaperin oli pettymys, mutta toinen katselukerta avasi leffaa paremmin itselleni. Se on mahtava kuvaus rikollisjengin epäonnistuneesta ryöstökeikasta. Tarantino ohjaa elokuvan rautaisella ammattitaidollaan, elokuvan musiikkivalinnat on sattuneet nappiin aika pitkälle (George Baker Selection, Blue Swede ja Harry Nilsson) ja lisäksi Tarantinon asianosaava dialogi (kuten avauskohtauksen perusteellinen arvio Madonnan huippukappaleesta "Like a Virgin"). Päärooleissa nähdään iso nippu loistoveikkoja kuten Harvey Keitel (mm. loistavat "National Tresusure" ja Robert Rodriquezin splatter-klassikko "Hämärästä aamunkoittoon"), Tim Roth ("Pulp Fiction" ja poliisisarja "Paljastavat valheet") ja Michael Madsen ("Kill Bill" ja "Pyataya kazn"). Sivunäyttelijätkin tekevät kelpo työtä kuten Chris Penn , Steve Buscemi ja Quentin Tarantino. Loistava rikosdraama, joka oli sopivan verinekin.
Pisteet: 4,5/5
Puhumattakaan naisista: Tämä Ingmar Bergmanin ohjaama komedia on yksi miehen hauskimpia elokuvia. Hauskuutta ja elokuvan ylätyksellisyyttä lisää elokuvan suomijulkaisun genremerkintä Draama, vaikka elokuva on pesunkestävä komedia. Ingmar Bergman ja Erland Josephson ovat käsikirjoittaneet tapahtumarikkaan komedia miehestä joka lähtee kartanoon tekemään tunnetusta säveltäjästä elämänkertaa, mutta joutuu haastattelemaan säveltäjän naisia. Huumori on todella hauskaa ja purevaa, tuoden onnistuneesti esille vanhat Marx-veljesten komediat. Erik Nordgrenin säveltämä soundtrack on erinomainen ja tehostaa paikoitellen huumoria. Pääroolissa nähtävä Jarl Kulle on todella roolinsa sopiva ja pirun hauska veikkonen. Läppä lentää tuoden todella paljon mieleen Groucho Marxin. Naiset elokuvassa ovat todella kauniita, vai mitä mieltä ollaan nimistä Bibi Andersson, Harriet Andersson, Eva Dahlbeck, Karin Kavli, Gertrud Fridh, Mona Malm ja Barbro Hiort af Ornäs. Myös suosikkini Allan Edwall on mukana tehden todella hauskan roolin elokuvassa. Mahtava ja Bergmanin ainoa ÄÄNEEN naurettava elokuva.
Pisteet: 5/5
27.11
Kuiskauksia ja huutoja: Bergman-elokuvien sarja saa jatkoa. Nyt elokuva kertoo vaikeasti sairaasta Agneksesta, jota hänen sisaruksensa Maria ja Karin hoitavat, apunaan sisäkkö Anna. Elokuva on tunnelmaltaan yksi parhaita Bergmanin tekemistä elokuvista ja sen soundtrack on hämmentävän tunnelmallista. Musiikkina käytetään Johann Sebastian Bachin ja Frédéric Chopinin tekemää musiikkia. Elokuvan kuvaus on vakuuttavasti tehtyä, eikä siitä löydy pahaa sanottavaa. Elokuvasta löytyy hieman brutaalimpi kohtaus, joka saa naaman vääntymään irvistykseen hieman. Pääroolissa sisaruksina nähdään Ruotsin eturivin näyttelijöitä: Harriet Andersson, Ingrid Thulin ja Liv Ullmann. Heidän kemiansa toimii yksi yhteen todella hyvin. Myös sisäkkö Annan roolissa nähtävä Kari Sylwan tekee laatutyötä. Miesrooleissa olevat näyttelijät jäävät reilusti statisteiksi elokuvassa. Elokuvassa vilahtavat mm.Anders Ek, Erland Josephson, Henning Moritzen ja Georg Årlin. Laatudraama, joka lukeutuu parhaisiin Ruotsi-elokuviin koskaan.
Pisteet: 5/5
Kesä Monikan kanssa: Kaikkien aikojen ensimmäinen katsomani Ingmar Bergman-elokuva, jonka olen koskaan katsonut sai nyt uusintakatsauksen ja olihan tämä parempi kun muistinkaan. Ei tämä paras ole, mutta muistin että tämä olisi tylstä, mutta eipä ollutkaan ei. Per Anders Fogelströmin romaanin perustuva elokuva kertoo nuoresta parista jotka lähtevät karkuun kaupungin kovaa elämää Tukholman saaristoon. Amerikkalainen levitysmainonta antaa elokuvasta täysin väärän kuvan kuvaten sitä intohimoisena eroottisena draamana, mutta sitä se ei ole, vaikka yksi tissi-skene on mukana. Päärooleissa nähtävä pari Lars Ekborg ("Kasvot" ja "Tehdäänpä silta") ja aah niin ihana Harriet Andersson, joka lukeutuu Bergmanin luottonäyttelijöihin. Kumpikin ovat vakuuttavia rooleissaan. Muissa rooleissa olleet olivat etupäässä statisteja, mutta muutama erinomainen suoritus tuli vastaan: Åke Fridell Monikan isänä, Naemi Briese Monikan äitinä ja John Harryson Lelle-nimisenä nuorena jannuna.
Pisteet
Zeitgeist: Addendum: Videolle tehty dokumentti Yhdysvalloista, niiden kapitalistesta markkinataloudesta ja sen haitoista. Peter Josephin ("Zeitgeist" ja "Zeitgeist: Moving Forward") kirjoittama ja ohjaama elokuva on yksi parhaista näkemistäni kantaaottavista dokumenteista. Sen katsottua tietää lähes kaiken kapitalismista ja Amerikasta ja niiden riistopolitiikasta. Reiluun kahteen tuntiin (123 minuuttia) mahtuu paljon asiaa ja monet asiat ovat uusia tavallisille kansalaisille. Elokuvan soundtrack on häikäisevää ja sopii elokuvaan hyvin. Elokuvassa esiintyvät asiantuntijat ovat alojensa asiantuntijoita kuten Jacque Fresco, joka on nk. resurssipohjaisen talouden puolestapuhuja. Muita ovat mm. Jiddu Krishnamurti, Roxanne Meadows ja John Perkins. Ainoan miinuksen dokumentti saa siitä että kaikki asiat eivät olleet tarpeeksi selvästi selostettu että ne olisi ymmärtänyt.
Pisteet: 4,5/5
Money as Debt II- Promises Unleashed: Tämä animaatiodokumentti löytyi YouTubesta ja ajattelin katsella sen ajantappamiseksi. Huonohkosta kuvanlaadustaan huolimatta varsin opettavainen dokumentti rahasta ja veloista (tosin Pohjois-Amerikan näkökulmasta). Elokuvan käsikirjoittajana toimi Paul Grignon ja vakuuttavana kertojana Bob Bossin. Animointi ei häikäise silmää, mutta asiat tulevat suurimmalta osin selviksi. Ei mitenkään ihmeellinen animaatio, mutta on kelpo tavaraa koulujen opetukseen.
Pisteet: 3/5
Money as Debt: Vuonna 2006 valmistunut 47 minuutin animaatiodokumentti rahasta ja velasta. Jatkaa samalla linjalla millä edellinenkin katsomani elokuva. Kuvanlaatu parempi, mutta animaatioteknisesti parempi. Tässä on jopa hieman juonentynkää. Bob Bossin jatkaa kertojana tässäkin elokuvassa. Kun on katsonut kakkososan, ykkönen ei tarjoa paljoa mitään uutta. Jää samalle viivalle kun Money as Debt II.
Pisteet: 3/5
22.11
Djävulens öga: Tämä vuonna 1960 valmistunut komedia lukeutuu Ingmar Bergmanin uran kärkitöihin. Se on hauska, vakava ja myös hyvin näytelty. Bergman käsikirjoitti elokuvan Oluf Bangin näytelmän "Don Juan vender tillbage" pohjalta. Elokuvassa Helvetissä majaileva Don Juan saa Saatanalta tehtävän mennä viettelemään maan päällä elävä naimisiin menevä neitsyt Britt-Marie- niminen nuori nainen. Homma ei olekkaan ihan niin helppo, mukaan tulee uskollinen apulainen Bablo ja heitä tarkkailee Saatanan palkkaama riivaaja. Bablo rakastuu pastorin vaimoon ja Don Juan Maj-Brittiin. Elokuva on hyvin tehty romanttinen draama, kuorrutettuna mustaakin mustemmalla huumorilla. Elokuvan loppukohtaus on härskeydessään omaa luokkaansa. Elokuvan musiikki on perinteistä Bergman-tasoa ja siitä vastaa luottomies Erik Nordgren. Don Juanin roolissa loistaa yksi Ruotsin parhaista näyttelijöistä, Jarl Kulle ("Fanny ja Alexander" ja "Kesäyön hymyilyä"). Mies ei hymyile eikä muutenkaan paljoa roolissaan ilmeile, mutta on silti todella vakuuttava. Naispääroolissa on kaunis, ihastuttava Bibi Andersson. Saatan roolissa on rooliinsa hyvin sopiva Stig Järrel ("Kiihko" ja "Kaunis Helena"). Muissa rooleissa ovat mm, Nils Poppe riivaajana josta saa hyvät naurut, kaunis Gertrud Fridh pastorin vaimona, Sture Lagerwall Bablona ja Torsten Winge. Myös pienet roolit tekevät Gunnar Björnstrand ja Allan Edwall. Yksi Ingmar Bergmanin parhaista elokuvista.
Pisteet: 4/5
23.11
Suomen puolesta: Vuonna 2006 valmistunut kelpo dokumenttelokuva Suomen taisteluista II maailmansodassa 1939-1945. Elokuvan ohjasi Huugos Huhtanen (tehnyt paljon dokkareita kuten "Joka kodin paloturvallisuusopas" ja "Vivaldi: Four Seasons in Nature's Harmony"). Dokumenttikuvat, valokuvat ja kartat avaavat Suomen sotahistoriaa kiitettävästi, mutta suurin osa asioista on tullut esille lukion historiantunneilla. Elokuva etenee liian nopeasti ja on liian lyhyt. Loppupuolella (vuodet 1943-1945) menevät juosten kusten läpi, mikä on sääli kun alkupuolella Talvisota käsitellään sopivan hitaasti. Kertojana kuullaan mielestäni tehtävään mitä sopivin Marko Putkonen.
Pisteet: 3/5
24.11
Kesäinen leikki: Lisää Bergmania. Elokuva edustaa ohjaajan uran alkupään parhaita elokuvia. Elokuva on harvinaisen rankka, vaikka onkin vain K-11 (vanha ikäraja S). Bergman kirjoitti käsikirjoituksen yhdessä Herbert Greveniuksen kanssa (kirjoittanut myös T.J. Särkän elokuvan "Anja, tule kotiin" pohjana olleen näytelmän ja Bergmanin alkupään elokuvan "Jano"). Tarina on kliseinen, mutta todella simppeli. Tyttö ja poika rakastuvat ja sitten alkaa tapahtua kaikenlaista. Poika kuolee onnettomuudessa ja tytön elämä suistuu raiteiltaan. Elokuvan nätti musiikki on parin Erik Nordgren ja Bengt Wallerström käsialaa. Elokuvan pääparina nähdään kaunis ja lahjakas Maj-Britt Nilsson (mm. "Odottavia naisia" ja "Das Erbe von Björndal") ja Birger Malmsten ("Hiljaisuus" ja "Eeva"). Kumpikin tekevät tasaisen varmat roolit elokuvassa. Sivurooleissa nähdään mm. Alf Kjellin, Annalisa Ericson, Georg Funkquist, Stig Olin ja Mimi Pollak. Elokuva on loistava.
Pisteet: 4,5/5
25.11
Life in a Day: Dokumenttidraama, jonka Ridley Scott ja Tony Scott kokosivat ihmisten lähettämistä YouTube videoista. Elokuva on yksi parhaista dokumenteista tavallisista ihmisistä mitä olen nähnyt. Henkilöt ovat aitoja, maailman eri kansoja edustavia ihmisiä. Erittäin nätti soundtrack, jonka ovat säveltäneet Harry Gregson-Williams ja Matthew Herbert. Elokuvasta ei ole paljoakaan sanottavaa, nätti, hauska ja erittäin asiapitoinen läpileikkaus maailmasta yhden päivän ajalta.
Pisteet: 4/5
26.11
Reservoir Dogs: Quentin Tarantino kuuluu omilla listoillani niihin ohjaajiin joiden elokuvat ovat erinomaisia. Myös tämä esikoisohjaus. Ensimmäinen katselukerta muutama vuosi takaperin oli pettymys, mutta toinen katselukerta avasi leffaa paremmin itselleni. Se on mahtava kuvaus rikollisjengin epäonnistuneesta ryöstökeikasta. Tarantino ohjaa elokuvan rautaisella ammattitaidollaan, elokuvan musiikkivalinnat on sattuneet nappiin aika pitkälle (George Baker Selection, Blue Swede ja Harry Nilsson) ja lisäksi Tarantinon asianosaava dialogi (kuten avauskohtauksen perusteellinen arvio Madonnan huippukappaleesta "Like a Virgin"). Päärooleissa nähdään iso nippu loistoveikkoja kuten Harvey Keitel (mm. loistavat "National Tresusure" ja Robert Rodriquezin splatter-klassikko "Hämärästä aamunkoittoon"), Tim Roth ("Pulp Fiction" ja poliisisarja "Paljastavat valheet") ja Michael Madsen ("Kill Bill" ja "Pyataya kazn"). Sivunäyttelijätkin tekevät kelpo työtä kuten Chris Penn , Steve Buscemi ja Quentin Tarantino. Loistava rikosdraama, joka oli sopivan verinekin.
Pisteet: 4,5/5
Puhumattakaan naisista: Tämä Ingmar Bergmanin ohjaama komedia on yksi miehen hauskimpia elokuvia. Hauskuutta ja elokuvan ylätyksellisyyttä lisää elokuvan suomijulkaisun genremerkintä Draama, vaikka elokuva on pesunkestävä komedia. Ingmar Bergman ja Erland Josephson ovat käsikirjoittaneet tapahtumarikkaan komedia miehestä joka lähtee kartanoon tekemään tunnetusta säveltäjästä elämänkertaa, mutta joutuu haastattelemaan säveltäjän naisia. Huumori on todella hauskaa ja purevaa, tuoden onnistuneesti esille vanhat Marx-veljesten komediat. Erik Nordgrenin säveltämä soundtrack on erinomainen ja tehostaa paikoitellen huumoria. Pääroolissa nähtävä Jarl Kulle on todella roolinsa sopiva ja pirun hauska veikkonen. Läppä lentää tuoden todella paljon mieleen Groucho Marxin. Naiset elokuvassa ovat todella kauniita, vai mitä mieltä ollaan nimistä Bibi Andersson, Harriet Andersson, Eva Dahlbeck, Karin Kavli, Gertrud Fridh, Mona Malm ja Barbro Hiort af Ornäs. Myös suosikkini Allan Edwall on mukana tehden todella hauskan roolin elokuvassa. Mahtava ja Bergmanin ainoa ÄÄNEEN naurettava elokuva.
Pisteet: 5/5
27.11
Kuiskauksia ja huutoja: Bergman-elokuvien sarja saa jatkoa. Nyt elokuva kertoo vaikeasti sairaasta Agneksesta, jota hänen sisaruksensa Maria ja Karin hoitavat, apunaan sisäkkö Anna. Elokuva on tunnelmaltaan yksi parhaita Bergmanin tekemistä elokuvista ja sen soundtrack on hämmentävän tunnelmallista. Musiikkina käytetään Johann Sebastian Bachin ja Frédéric Chopinin tekemää musiikkia. Elokuvan kuvaus on vakuuttavasti tehtyä, eikä siitä löydy pahaa sanottavaa. Elokuvasta löytyy hieman brutaalimpi kohtaus, joka saa naaman vääntymään irvistykseen hieman. Pääroolissa sisaruksina nähdään Ruotsin eturivin näyttelijöitä: Harriet Andersson, Ingrid Thulin ja Liv Ullmann. Heidän kemiansa toimii yksi yhteen todella hyvin. Myös sisäkkö Annan roolissa nähtävä Kari Sylwan tekee laatutyötä. Miesrooleissa olevat näyttelijät jäävät reilusti statisteiksi elokuvassa. Elokuvassa vilahtavat mm.Anders Ek, Erland Josephson, Henning Moritzen ja Georg Årlin. Laatudraama, joka lukeutuu parhaisiin Ruotsi-elokuviin koskaan.
Pisteet: 5/5
Kesä Monikan kanssa: Kaikkien aikojen ensimmäinen katsomani Ingmar Bergman-elokuva, jonka olen koskaan katsonut sai nyt uusintakatsauksen ja olihan tämä parempi kun muistinkaan. Ei tämä paras ole, mutta muistin että tämä olisi tylstä, mutta eipä ollutkaan ei. Per Anders Fogelströmin romaanin perustuva elokuva kertoo nuoresta parista jotka lähtevät karkuun kaupungin kovaa elämää Tukholman saaristoon. Amerikkalainen levitysmainonta antaa elokuvasta täysin väärän kuvan kuvaten sitä intohimoisena eroottisena draamana, mutta sitä se ei ole, vaikka yksi tissi-skene on mukana. Päärooleissa nähtävä pari Lars Ekborg ("Kasvot" ja "Tehdäänpä silta") ja aah niin ihana Harriet Andersson, joka lukeutuu Bergmanin luottonäyttelijöihin. Kumpikin ovat vakuuttavia rooleissaan. Muissa rooleissa olleet olivat etupäässä statisteja, mutta muutama erinomainen suoritus tuli vastaan: Åke Fridell Monikan isänä, Naemi Briese Monikan äitinä ja John Harryson Lelle-nimisenä nuorena jannuna.
Pisteet
lauantai 17. joulukuuta 2011
Viikko 46
14.11
Poliisin painajainen II: Jälleen Bronson palaa Paul Feinin rooliin, nyt vastustajina ovat veli venäläiset. Trilogian ylivoimaisesti paras osa tämä on. Blasberg jatkaa edelleenkin käsikirjoittajana, mutta ohjaajan tehtävistä vastaa tällä kertaa jo edesmennyt David Greene, jonka filmografiassa on monta katsottavaa teosta kuten "The Girl Next Door" ja "Monte Criston kreivi". Mielestäni tämä on edellistä parempi, koska tässä on enemmän tunnetta. Bronson on bronsonmaisempi, dialogi on tehokasta ja näyttelijät ovat samat vanhat (Baldwinin tilalle Benin roolissa on kuitenkin Joe Penny). Elokuvan musiikki on edelleenkin todella hyvää, Peter Manning Robinson jatkaa säveltäjänä. Tämä kakkonen on ykköstä raaempi ja myös hieman hauskempi vastapainoksi. Bronson on sama vanha viiksivallu tehden pahiksista hakkelusta ja ollen rehti perheenisä. Muissa rooleissa ovat Angela Featherstone, Barbara Williams, Sebastian Spence, Kim Weeks, Diane Ladd, Joe Penny ("Kohtalokas viilto" ja televisiosarja "Koira haudattuna"), Andrew Jackson, Mimi Kuzyk, Kari Matchett ja Mark Humphrey. Näyttelytyö on mallikasta, kuten edellisosassa. Edellisen osan Baldwinin tilalle tullut Penny on samaa tasoa. Venäjän kieli tuo venäläisille hahmoille hieman nahkaa päälle.
Pisteet: 5/5
Poliisin painajainen III - Havana Club: "Poliisin painajainen"-trilogian viimeinen ja samalla Charles Bronsonin uran viimeinen elokuva on trilogian heikoin, muttei silti huono. Elokuvan ohjasi tällä kertaa Sheldon Larry ("An American Daughter" ja "The Color of Love: Jacey's Story"). Draama ja mysteerielokuvien ohjaajana Larry osaa ohjata asiantuntevasti tämänkin poliisidraaman, joka valitettavasti laahaa ihan liikaa. Välillä ainakin minulla alkoi silmäluomat luupahtaa alaspäin. Elokuvan käsikirjoitti Noah Jubelirer, jonka filmografiasta löytyy tämän lisäksi käsikirjoitus telkkutrilleriin "Oikeutta kovin ottein". Elokuvan musiikki on myös tavallista televisiotasoa ja sen sävelsi Fred Mollin ("Perjantai 13. päivä osa 7" ja "Perjantai 13. päivä osa 8"). Bronson on viimeisessä elokuvassaan todella kylmä. Vanhoja tuttuja aiemmista osista ovat Sebastian Spence, Barbara Williams, Bronsonin rakas oikeassakin elämässä ollut Kim Weeks, Joe Penny sekä Angela Featherstonen tilalle tullut Nicole de Boer. Tässä elokuvassa mielestäni Jackien hahmo on humoristisempi kun kahdessa aiemmassa, syynä taitaapi olla näyttelijän vaihto. Muissa rooleissa ovat mm. Torri Higginson, Sean McCann, Sabrina Grdevich, Chris Leavins, Diego Chambers ja Art Hindle. Näyttelijät ovat tv-tasoa, samoin juoni ja ohjaus.
Pisteet: 3/5
"Masters of Horror" Sick Girl: Tämä vuonna 2005 valmistunut "Master of Horror"-sarjan osa kuuluu sarjan parhaimmistoon. Se on todella kipeä paikoitellen eikä lopussa säästellä verta juuri ollenkaan. Elokuvan ohjasi Lucky McKee, jonka ohjaustöihin kuuluu aiemmin tänä vuonna katsomani sairas "The Woman". Jälleen McKee onnistuu saamaan itselleni niljakkaan olon maagisella ohjauksellaan. Käsikirjoituksen teki McKee, yhdessä Sean Hoodin ("Conan the Barbarian" ja "Cube 2 - Hyperkuutio") kanssa. Efektipuoli on hieman tönkköä, koska tämä onkin televisiotuotantoa. Elokuvan musiikeista vastasivat Ben Boyer, David Lopez ja Jaye Barnes Luckett. Päärooleissa olivat kauniit naiset, Angela Bettis ("May" ja "Carrie") ja monista eroottisista videohalpiksista tunnettu Misty Mundae (mm. "The Lord of the G-Strings: The Femaleship of the String" ja "Spiderbabe"). Naisten välinen lesbous jäi aika minimaaliseksi lopulta vaikka paljon sitä odotin elokuvalta. Muissa isoimmissa rooleissa ovat mm. Jesse Hlubik, Marcia Bennett, Mike McKee ja Chandra Berg. Elokuva ei ole sarjan paras, mutta on kyllä kärkipäätä.
Pisteet: 4/5
15.11
Kuin kuvastimessa: Jälleen perustason Ingrid Bergmanin ohjaama draama. Bergmanin kyky luoda mielenkiintoisia henkilöhahmoja on ilmiömäinen. Nyt elokuva kertoo tarinan nuoresta Karinista, jolla on vakava sairaus. Hän on kesämökillä eräällä autiolla saarella yhdessä miehensä Martinin ja isänsä Davidin ja veljensä Minuksen kanssa. Siellä Karin alkaa näkemään outoja näkyjä, sairauden muuttuessa pahempaan päin. Elokuva on Bergmanin Jumalasta kertovan trilogian avausosa vuodelta 1961. Kaksi myöhempää osaa ovat olleet loistavia, samoin tämä. Erik Nordgrenin säveltämä soundtrack on jälleen tuttuun tyyliin upeaa kuultavaa. Myös Sven Nykvistin kuvaus on ilo silmälle. Elokuva on trilogian heikoin, muttei ole silti huono. Näyttelytyö on tuttuun tyyliin upeaa. Karinin roolissa nähdään yksi Bergman-luottonäyttelijä Harriet Andersson ("Kesäyön hymyilyä", "Kesä Monikan kanssa"). Hän on kuin luotu rooliinsa sairauden runtelemana nuorena naisena. Isä-Davidin roolissa loistaa tuttuun tyyliin Gunnar Björnstrand (mukana monissa Bergman-leffoissa kuten "Kasvot" ja "Syyssonaatti"). Max von Sydow käy tekemässä hyvin roolin Karinin miehenä. Elokuva ei kuulu Sydowin parhaisiin roolisuorituksiin valitettavasti. Minuksen roolissa nähdään hieman tuntemattomampi Lars Passgård (nimirooli tv-draamassa "Erik XIV" ja "Lastenvaunut"). Hän on hieman huumoripitoisempi hahmo elokuvassa. Vaikka elokuva yrittääkin olla puhdas draama, ensimmäinen puolikas on puolitahallista komediaa mielestäni paikoitellen.
Pisteet: 4/5
16.11
Naisen naamio - Persona: Nyt Ingrid Bergman teki jälleen todella vakuuttavan draaman. Elokuva on hieno kuvaus kahdesta naisesta, mykästä näyttelijättärestä Elisabethista ja hänen hoitajastaan Almasta. Elokuva on maaginen, se on hämmentävän upeasti tehty. Lars Johan Werlen säveltämä soundtrack on toteutettu ammattitaidolla. Varsinkin alkukohtaus on musiikin osalta hämmentävän upea. Sven Nykvistin taito kuvata tulee esille elokuvan alussa, noin viiden minuutin pituisessa sekoilukohtauksessa. Pääroolissa loistaa kaksi Ruotsin parasta naisnäyttelijää, Bibi Andersson ja Liv Ullman. He ovat todella vakuuttavan hyviä elokuvassa. Varsinkin Bibi, kun hän kertoo kokemuksistaan vieraan pojan kanssa seksistä. Suusta tulee niin rankkaa tavaraa ettei tosikaan. Onko tämä todellakin tehty vuonna 1966. Elokuvassa näyttäytyy kolme muutakin näyttelijää, Margaretha Krook ("Hyvä tahto" ja "Picasson seikkailut"), Gunnar Björnstrand ja Jörgen Lindström ("Hiljaisuus" ja "Öiset leikit"). Upea draama Ingrid Bergmanilta.
Pisteet: 5/5
17.11
Satamakaupunki: Vuonna 1948 valmistui tämä Ingrid Bergmanin uran viides ohjaustyö. Elokuvan käsikirjoitti Bergman, Olle Länsbergin "Guldet och murarna"-romaanin pohjalta. Elokuva kertoo nuoresta Berit-nimisestä tytöstä, joka tapaa monta vuotta merillä seillaneen Göstan ja rakastuu. Elokuva on kliseinen, mutta ilmestyttyään vuonna 1948 se oli tuore aihe. Bergman on mielestäni ollut jo nuorena, 31-vuotiaana miehenä ollut taitava tekemään mielenkiintoisia hahmoja. Hahmot ovat uskottavia eivätkä semmoisia puupölkkyjä kun jenkkileffoissa. Elokuvan erinomaisen musiikkiraidan on säveltänyt Erland von Koch ("Laiva Intiaan" ja "Laulu tulipunaisesta kukasta"). Alkukohtaus on mielestäni etevä juuri Kochin musiikin takia. Naispääroolissa nähdään kaunis Nine-Christine Jönsson ("Erämaan pappi" ja "Elämää suomalaismetsissä"). Nainen on ilmiömäinen roolissaan. Samoin vastanäyttelijänä nähtävä Bengt Eklund (mm. Bergmanin "Häpeä" ja svedutrilleri "Täcknamn Coq Rouge"). Mies on loistava nuorena miehenä joka rakastaa Beritiä yli kaiken. Sivuosissa nähdään mm. Mimi Nelson, Berta Hall, Birgitta Valberg, Sif Ruud, Britta Billsten ja Harry Ahlin. Näyttelijät tekevät laatutyötä elokuvassa, soundtrack luo hyvin tunnelmaa ja ohjaus on erittäin laadukasta.
Pisteet: 4/5
18.11
Loose Change: Second Edition: IMDb:n tiedot tämän elokuvan osalta ovat varsin huteralla pohjalla. Elokuva kertoo valokuvien, haastattelujen, videoiden ja matemaattisten kaavojen avulla uuden näkökannan WTC-tornien iskuihin 9/11/2001. Elokuvan ohjasi Dylan Avery ("Loose Change: Final Cut" ja "Loose Change 9/11: An American Coup") erinomaisella tavalla. Käsikirjoittajina toimivat Dylan Avery, Jason Bermas ja Korey Rowe. Elokuvan musiikki on iskevää ja ulkoasu on todella nätti. Viisaita sanoja. En voi tästä leffasta paljoa sanoa, mutta mielenkiintoinen paketti todellakin.
Pisteet: 5/5
19.11
Torrente - lain tyhmä käsi: Mitähän tämmöinen espanjalainen rikoskomedia pitääkän sisällään. Tämmöiset ajatukset olivat päälimmäisenä mielessäni kun tätä leffaa aloin katsomaan. Ok raina tämä on, mutta juonesta oli vaikea saada kiinni kun elokuvassa ei ollut tekstityksiä ja espanja ei oikein taitu. Ohjaajana, käsikirjoittajana ja pääroolissa nähdään Santiago Segura ("El día de la bestia" ja "Agentti Cody Banks 2: Päämääränä lontoo"). Mies on vakuuttava kaikissa rooleissaan. Elokuva on pirun hauska ja erilainen komedia verrattuna Hollywoodin toimintakomedioihin. Huumori on todella mustaa ja väkivaltaakin on kiitettävästi mukana. Elokuvan soundtrackin on säveltänyt Roque Baños (mm. "The Oxford Murders" ja "Carreteras secundarias") joka onkin todella laadukasta musiikkia. Seguran pääroolin lisäksi elokuvassa on muutamia muitakin kovia näyttelijöitä kuten Javier Cámara ("Puhu hänelle" ja "Huono kasvatus", jotka kumpikin ovat Pedro Almodóvarin elokuvia), Neus Asensi ("Unelmiesi tyttö" ja "El corazón del guerrero") ja suositussa komediasarjassa "Serranon perhe" näytellyt Jimmy Barnatán. Näyttelijät ovat ammattitasoisia. Pitäisi varmaan katsoa kolme muutakin Torrente-elokuvaa.
Pisteet: 3/5
Calamari Union: Tämä vuonna 1985 valmistunut komedia oli aikoinaan Aki Kaurismäen toinen pitkä ohjaustyö. Kaurismäki ei ole itselleni tuttu ohjaaja, mutta tämä elokuva on etevästi tehty komedia. Se on hauska, viihdyttävä ja omaperäinen. Käsikirjoitus on todella hyvin kirjoitettu, henkilöhahmot hauskoja ja tarina vetää koko ajan eteenpäin. Elokuvan soundtrack on laadukas ja siitä vastaavat Mikko Mattila, Jone Takamäki ja Casablanca Vox. Soundtrackillä kuullaan rytmikästä rockkia, joka sopii tunnelmaan todella hyvin. Elokuvan roolitus on nappiin valittua. Elokuvassa ei ole kauhean montaa varsinaista näyttelijää, mutta mitä väliä kun homma pelaa. Elokuvassa ei ole varsinaista päänäyttelijää, mutta rooleissa on silti paljon musiikkimaailmasta tuttuja nimiä kuten Sakari Kuosmanen, Dave Lindholm, Pate Mustajärvi, Mato Valtonen ja Puntti Valtonen. Myös Tuomari Nurmio on etevä taksikuskin roolissa. Näyttelijöiden osastoa edustavat mm. Pirkka-Pekka Petelius, Matti Pellonpää, Markku Toikka ja Kari Heiskanen. Mustavalkokuvaus tuo mielestäni Helsingin hyvin esille, mistä myös plussaa. Ainutlaatuisen mahtava elokuva 80-luvulta.
Pisteet: 5/5
20.11
Mansikkapaikka: Vuonna 1957 valmistui ruotsalaisen Ingmar Bergmanin ohjaama draama "Mansikkapaikka", mikä edustaa Bergmanin parempaa osastoa. Itse ainakin kyseistä pätkästä pidän paljon. Bergmanin kirjoittama käsikirjoitus on hämmentävän upea. Jälleen henkilöhahmot on kirjoitettu mielenkiintoisiksi. Myös näyttelijät edustavat Ruotsin kärkipäätä. Pääroolissa nähdään jo mykkäkaudella ohjaajana ja näyttelijänä aloittanut Victor Sjöström, jonka viimeiseksi rooliksi tämä jäi. Sjöstömin tulkitsema vanha professori on mielestäni yksi parhaita Bergman-elokuvien hahmoista. 22-vuotias Bibi Andersson käy tekemässä yhden parhaista rooleistaan tässä elokuvassa. Hän huokuu lapsekasta viattomuutta ja on elokuvan hauskin hahmo hauskojen heittojensa takia. Myöhemminkin Andersson teki elokuvissa hauskan hahmon-roolin. Toinen kaunis nainen elokuvassa on Bergmanin luottonäyttelijöihin kuuluva Ingrid Thulin. Myös Gunnar Björnstrand käy tekemässä elokuvassa todella vakuuttavan, mutta lyhyen roolin Sjöströmin poikana. Myös pitkän linjan näyttelijä Naima Wifstrand on tässäkin elokuvassa mukana. Elokuvan soundtrack on kaunis ja siitä vastaavat Erik Nordgren ja Göte Lovén. Kaunis elokuva, jossa on paljon viatonta huumoria mutta vastapainoksi hyvinkin arkoja aiheita kuten rakkauden menetys.
Pisteet: 4/5
Seitsemäs sinetti: Vuonn 1957 valmistui toinenkin merkittävä Bergman-elokuva. Tämä fantasiaelementtejä sisältävä draama jatkaa samaa puolihumoristista linjaa kun Mansikkapaikkakin. Erik Nordgrenin säveltämä musiikki kuljettaa elokuvaa eteenpäin ja Bergmanin kirjoittama tarina on koukuttava. Elokuva seuraa ritaria joka palaa kotiin aseenkantajansa kanssa. Elokuvassa on jälleen päärooleissa nimekkäitä ruotsalaisia kuten Gunnar Björnstrand, Bengt Ekerot, Nils Poppe ja Max von Sydow. Bibi Andersson on kaunsi nainen, ollen siinä sivussa todella hauska. Bergmanin vakiokalustoa oleva Gunnel Lindblom käy tekemässä pienen roolin ja Vaahteramäen Eemeli-elokuvista tuttu Maud Hansson on todella vakuuttava noitasyytettynä naisena. Ei Bergmanin paras, mutta on laadukkaampi kun monet amerikkalaisleffat.
Pisteey: 4/5
Poliisin painajainen II: Jälleen Bronson palaa Paul Feinin rooliin, nyt vastustajina ovat veli venäläiset. Trilogian ylivoimaisesti paras osa tämä on. Blasberg jatkaa edelleenkin käsikirjoittajana, mutta ohjaajan tehtävistä vastaa tällä kertaa jo edesmennyt David Greene, jonka filmografiassa on monta katsottavaa teosta kuten "The Girl Next Door" ja "Monte Criston kreivi". Mielestäni tämä on edellistä parempi, koska tässä on enemmän tunnetta. Bronson on bronsonmaisempi, dialogi on tehokasta ja näyttelijät ovat samat vanhat (Baldwinin tilalle Benin roolissa on kuitenkin Joe Penny). Elokuvan musiikki on edelleenkin todella hyvää, Peter Manning Robinson jatkaa säveltäjänä. Tämä kakkonen on ykköstä raaempi ja myös hieman hauskempi vastapainoksi. Bronson on sama vanha viiksivallu tehden pahiksista hakkelusta ja ollen rehti perheenisä. Muissa rooleissa ovat Angela Featherstone, Barbara Williams, Sebastian Spence, Kim Weeks, Diane Ladd, Joe Penny ("Kohtalokas viilto" ja televisiosarja "Koira haudattuna"), Andrew Jackson, Mimi Kuzyk, Kari Matchett ja Mark Humphrey. Näyttelytyö on mallikasta, kuten edellisosassa. Edellisen osan Baldwinin tilalle tullut Penny on samaa tasoa. Venäjän kieli tuo venäläisille hahmoille hieman nahkaa päälle.
Pisteet: 5/5
Poliisin painajainen III - Havana Club: "Poliisin painajainen"-trilogian viimeinen ja samalla Charles Bronsonin uran viimeinen elokuva on trilogian heikoin, muttei silti huono. Elokuvan ohjasi tällä kertaa Sheldon Larry ("An American Daughter" ja "The Color of Love: Jacey's Story"). Draama ja mysteerielokuvien ohjaajana Larry osaa ohjata asiantuntevasti tämänkin poliisidraaman, joka valitettavasti laahaa ihan liikaa. Välillä ainakin minulla alkoi silmäluomat luupahtaa alaspäin. Elokuvan käsikirjoitti Noah Jubelirer, jonka filmografiasta löytyy tämän lisäksi käsikirjoitus telkkutrilleriin "Oikeutta kovin ottein". Elokuvan musiikki on myös tavallista televisiotasoa ja sen sävelsi Fred Mollin ("Perjantai 13. päivä osa 7" ja "Perjantai 13. päivä osa 8"). Bronson on viimeisessä elokuvassaan todella kylmä. Vanhoja tuttuja aiemmista osista ovat Sebastian Spence, Barbara Williams, Bronsonin rakas oikeassakin elämässä ollut Kim Weeks, Joe Penny sekä Angela Featherstonen tilalle tullut Nicole de Boer. Tässä elokuvassa mielestäni Jackien hahmo on humoristisempi kun kahdessa aiemmassa, syynä taitaapi olla näyttelijän vaihto. Muissa rooleissa ovat mm. Torri Higginson, Sean McCann, Sabrina Grdevich, Chris Leavins, Diego Chambers ja Art Hindle. Näyttelijät ovat tv-tasoa, samoin juoni ja ohjaus.
Pisteet: 3/5
"Masters of Horror" Sick Girl: Tämä vuonna 2005 valmistunut "Master of Horror"-sarjan osa kuuluu sarjan parhaimmistoon. Se on todella kipeä paikoitellen eikä lopussa säästellä verta juuri ollenkaan. Elokuvan ohjasi Lucky McKee, jonka ohjaustöihin kuuluu aiemmin tänä vuonna katsomani sairas "The Woman". Jälleen McKee onnistuu saamaan itselleni niljakkaan olon maagisella ohjauksellaan. Käsikirjoituksen teki McKee, yhdessä Sean Hoodin ("Conan the Barbarian" ja "Cube 2 - Hyperkuutio") kanssa. Efektipuoli on hieman tönkköä, koska tämä onkin televisiotuotantoa. Elokuvan musiikeista vastasivat Ben Boyer, David Lopez ja Jaye Barnes Luckett. Päärooleissa olivat kauniit naiset, Angela Bettis ("May" ja "Carrie") ja monista eroottisista videohalpiksista tunnettu Misty Mundae (mm. "The Lord of the G-Strings: The Femaleship of the String" ja "Spiderbabe"). Naisten välinen lesbous jäi aika minimaaliseksi lopulta vaikka paljon sitä odotin elokuvalta. Muissa isoimmissa rooleissa ovat mm. Jesse Hlubik, Marcia Bennett, Mike McKee ja Chandra Berg. Elokuva ei ole sarjan paras, mutta on kyllä kärkipäätä.
Pisteet: 4/5
15.11
Kuin kuvastimessa: Jälleen perustason Ingrid Bergmanin ohjaama draama. Bergmanin kyky luoda mielenkiintoisia henkilöhahmoja on ilmiömäinen. Nyt elokuva kertoo tarinan nuoresta Karinista, jolla on vakava sairaus. Hän on kesämökillä eräällä autiolla saarella yhdessä miehensä Martinin ja isänsä Davidin ja veljensä Minuksen kanssa. Siellä Karin alkaa näkemään outoja näkyjä, sairauden muuttuessa pahempaan päin. Elokuva on Bergmanin Jumalasta kertovan trilogian avausosa vuodelta 1961. Kaksi myöhempää osaa ovat olleet loistavia, samoin tämä. Erik Nordgrenin säveltämä soundtrack on jälleen tuttuun tyyliin upeaa kuultavaa. Myös Sven Nykvistin kuvaus on ilo silmälle. Elokuva on trilogian heikoin, muttei ole silti huono. Näyttelytyö on tuttuun tyyliin upeaa. Karinin roolissa nähdään yksi Bergman-luottonäyttelijä Harriet Andersson ("Kesäyön hymyilyä", "Kesä Monikan kanssa"). Hän on kuin luotu rooliinsa sairauden runtelemana nuorena naisena. Isä-Davidin roolissa loistaa tuttuun tyyliin Gunnar Björnstrand (mukana monissa Bergman-leffoissa kuten "Kasvot" ja "Syyssonaatti"). Max von Sydow käy tekemässä hyvin roolin Karinin miehenä. Elokuva ei kuulu Sydowin parhaisiin roolisuorituksiin valitettavasti. Minuksen roolissa nähdään hieman tuntemattomampi Lars Passgård (nimirooli tv-draamassa "Erik XIV" ja "Lastenvaunut"). Hän on hieman huumoripitoisempi hahmo elokuvassa. Vaikka elokuva yrittääkin olla puhdas draama, ensimmäinen puolikas on puolitahallista komediaa mielestäni paikoitellen.
Pisteet: 4/5
16.11
Naisen naamio - Persona: Nyt Ingrid Bergman teki jälleen todella vakuuttavan draaman. Elokuva on hieno kuvaus kahdesta naisesta, mykästä näyttelijättärestä Elisabethista ja hänen hoitajastaan Almasta. Elokuva on maaginen, se on hämmentävän upeasti tehty. Lars Johan Werlen säveltämä soundtrack on toteutettu ammattitaidolla. Varsinkin alkukohtaus on musiikin osalta hämmentävän upea. Sven Nykvistin taito kuvata tulee esille elokuvan alussa, noin viiden minuutin pituisessa sekoilukohtauksessa. Pääroolissa loistaa kaksi Ruotsin parasta naisnäyttelijää, Bibi Andersson ja Liv Ullman. He ovat todella vakuuttavan hyviä elokuvassa. Varsinkin Bibi, kun hän kertoo kokemuksistaan vieraan pojan kanssa seksistä. Suusta tulee niin rankkaa tavaraa ettei tosikaan. Onko tämä todellakin tehty vuonna 1966. Elokuvassa näyttäytyy kolme muutakin näyttelijää, Margaretha Krook ("Hyvä tahto" ja "Picasson seikkailut"), Gunnar Björnstrand ja Jörgen Lindström ("Hiljaisuus" ja "Öiset leikit"). Upea draama Ingrid Bergmanilta.
Pisteet: 5/5
17.11
Satamakaupunki: Vuonna 1948 valmistui tämä Ingrid Bergmanin uran viides ohjaustyö. Elokuvan käsikirjoitti Bergman, Olle Länsbergin "Guldet och murarna"-romaanin pohjalta. Elokuva kertoo nuoresta Berit-nimisestä tytöstä, joka tapaa monta vuotta merillä seillaneen Göstan ja rakastuu. Elokuva on kliseinen, mutta ilmestyttyään vuonna 1948 se oli tuore aihe. Bergman on mielestäni ollut jo nuorena, 31-vuotiaana miehenä ollut taitava tekemään mielenkiintoisia hahmoja. Hahmot ovat uskottavia eivätkä semmoisia puupölkkyjä kun jenkkileffoissa. Elokuvan erinomaisen musiikkiraidan on säveltänyt Erland von Koch ("Laiva Intiaan" ja "Laulu tulipunaisesta kukasta"). Alkukohtaus on mielestäni etevä juuri Kochin musiikin takia. Naispääroolissa nähdään kaunis Nine-Christine Jönsson ("Erämaan pappi" ja "Elämää suomalaismetsissä"). Nainen on ilmiömäinen roolissaan. Samoin vastanäyttelijänä nähtävä Bengt Eklund (mm. Bergmanin "Häpeä" ja svedutrilleri "Täcknamn Coq Rouge"). Mies on loistava nuorena miehenä joka rakastaa Beritiä yli kaiken. Sivuosissa nähdään mm. Mimi Nelson, Berta Hall, Birgitta Valberg, Sif Ruud, Britta Billsten ja Harry Ahlin. Näyttelijät tekevät laatutyötä elokuvassa, soundtrack luo hyvin tunnelmaa ja ohjaus on erittäin laadukasta.
Pisteet: 4/5
18.11
Loose Change: Second Edition: IMDb:n tiedot tämän elokuvan osalta ovat varsin huteralla pohjalla. Elokuva kertoo valokuvien, haastattelujen, videoiden ja matemaattisten kaavojen avulla uuden näkökannan WTC-tornien iskuihin 9/11/2001. Elokuvan ohjasi Dylan Avery ("Loose Change: Final Cut" ja "Loose Change 9/11: An American Coup") erinomaisella tavalla. Käsikirjoittajina toimivat Dylan Avery, Jason Bermas ja Korey Rowe. Elokuvan musiikki on iskevää ja ulkoasu on todella nätti. Viisaita sanoja. En voi tästä leffasta paljoa sanoa, mutta mielenkiintoinen paketti todellakin.
Pisteet: 5/5
19.11
Torrente - lain tyhmä käsi: Mitähän tämmöinen espanjalainen rikoskomedia pitääkän sisällään. Tämmöiset ajatukset olivat päälimmäisenä mielessäni kun tätä leffaa aloin katsomaan. Ok raina tämä on, mutta juonesta oli vaikea saada kiinni kun elokuvassa ei ollut tekstityksiä ja espanja ei oikein taitu. Ohjaajana, käsikirjoittajana ja pääroolissa nähdään Santiago Segura ("El día de la bestia" ja "Agentti Cody Banks 2: Päämääränä lontoo"). Mies on vakuuttava kaikissa rooleissaan. Elokuva on pirun hauska ja erilainen komedia verrattuna Hollywoodin toimintakomedioihin. Huumori on todella mustaa ja väkivaltaakin on kiitettävästi mukana. Elokuvan soundtrackin on säveltänyt Roque Baños (mm. "The Oxford Murders" ja "Carreteras secundarias") joka onkin todella laadukasta musiikkia. Seguran pääroolin lisäksi elokuvassa on muutamia muitakin kovia näyttelijöitä kuten Javier Cámara ("Puhu hänelle" ja "Huono kasvatus", jotka kumpikin ovat Pedro Almodóvarin elokuvia), Neus Asensi ("Unelmiesi tyttö" ja "El corazón del guerrero") ja suositussa komediasarjassa "Serranon perhe" näytellyt Jimmy Barnatán. Näyttelijät ovat ammattitasoisia. Pitäisi varmaan katsoa kolme muutakin Torrente-elokuvaa.
Pisteet: 3/5
Calamari Union: Tämä vuonna 1985 valmistunut komedia oli aikoinaan Aki Kaurismäen toinen pitkä ohjaustyö. Kaurismäki ei ole itselleni tuttu ohjaaja, mutta tämä elokuva on etevästi tehty komedia. Se on hauska, viihdyttävä ja omaperäinen. Käsikirjoitus on todella hyvin kirjoitettu, henkilöhahmot hauskoja ja tarina vetää koko ajan eteenpäin. Elokuvan soundtrack on laadukas ja siitä vastaavat Mikko Mattila, Jone Takamäki ja Casablanca Vox. Soundtrackillä kuullaan rytmikästä rockkia, joka sopii tunnelmaan todella hyvin. Elokuvan roolitus on nappiin valittua. Elokuvassa ei ole kauhean montaa varsinaista näyttelijää, mutta mitä väliä kun homma pelaa. Elokuvassa ei ole varsinaista päänäyttelijää, mutta rooleissa on silti paljon musiikkimaailmasta tuttuja nimiä kuten Sakari Kuosmanen, Dave Lindholm, Pate Mustajärvi, Mato Valtonen ja Puntti Valtonen. Myös Tuomari Nurmio on etevä taksikuskin roolissa. Näyttelijöiden osastoa edustavat mm. Pirkka-Pekka Petelius, Matti Pellonpää, Markku Toikka ja Kari Heiskanen. Mustavalkokuvaus tuo mielestäni Helsingin hyvin esille, mistä myös plussaa. Ainutlaatuisen mahtava elokuva 80-luvulta.
Pisteet: 5/5
20.11
Mansikkapaikka: Vuonna 1957 valmistui ruotsalaisen Ingmar Bergmanin ohjaama draama "Mansikkapaikka", mikä edustaa Bergmanin parempaa osastoa. Itse ainakin kyseistä pätkästä pidän paljon. Bergmanin kirjoittama käsikirjoitus on hämmentävän upea. Jälleen henkilöhahmot on kirjoitettu mielenkiintoisiksi. Myös näyttelijät edustavat Ruotsin kärkipäätä. Pääroolissa nähdään jo mykkäkaudella ohjaajana ja näyttelijänä aloittanut Victor Sjöström, jonka viimeiseksi rooliksi tämä jäi. Sjöstömin tulkitsema vanha professori on mielestäni yksi parhaita Bergman-elokuvien hahmoista. 22-vuotias Bibi Andersson käy tekemässä yhden parhaista rooleistaan tässä elokuvassa. Hän huokuu lapsekasta viattomuutta ja on elokuvan hauskin hahmo hauskojen heittojensa takia. Myöhemminkin Andersson teki elokuvissa hauskan hahmon-roolin. Toinen kaunis nainen elokuvassa on Bergmanin luottonäyttelijöihin kuuluva Ingrid Thulin. Myös Gunnar Björnstrand käy tekemässä elokuvassa todella vakuuttavan, mutta lyhyen roolin Sjöströmin poikana. Myös pitkän linjan näyttelijä Naima Wifstrand on tässäkin elokuvassa mukana. Elokuvan soundtrack on kaunis ja siitä vastaavat Erik Nordgren ja Göte Lovén. Kaunis elokuva, jossa on paljon viatonta huumoria mutta vastapainoksi hyvinkin arkoja aiheita kuten rakkauden menetys.
Pisteet: 4/5
Seitsemäs sinetti: Vuonn 1957 valmistui toinenkin merkittävä Bergman-elokuva. Tämä fantasiaelementtejä sisältävä draama jatkaa samaa puolihumoristista linjaa kun Mansikkapaikkakin. Erik Nordgrenin säveltämä musiikki kuljettaa elokuvaa eteenpäin ja Bergmanin kirjoittama tarina on koukuttava. Elokuva seuraa ritaria joka palaa kotiin aseenkantajansa kanssa. Elokuvassa on jälleen päärooleissa nimekkäitä ruotsalaisia kuten Gunnar Björnstrand, Bengt Ekerot, Nils Poppe ja Max von Sydow. Bibi Andersson on kaunsi nainen, ollen siinä sivussa todella hauska. Bergmanin vakiokalustoa oleva Gunnel Lindblom käy tekemässä pienen roolin ja Vaahteramäen Eemeli-elokuvista tuttu Maud Hansson on todella vakuuttava noitasyytettynä naisena. Ei Bergmanin paras, mutta on laadukkaampi kun monet amerikkalaisleffat.
Pisteey: 4/5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)