viikko 37

12.9

Kesäloman raisut riemut: Tämä elokuvan "Tiny Toon Adventures: How I Spent My Vacation" suomenkielinen nimi kyllä kuvaa tätä animaatioelokuvaa erittäin hyvin. Todella raisua huumoria, jolta kukaan ei ole säästynyt: ET, Superman, Slasher-elokuvat, Teksasin moottorisahamurhat, Perjantai 13 päivä... näin muutamia mainitakseni. Tässä vuonna 1992 seitsemän ohjaajan ( Rich Arons, Ken Boyer, Kent Butterworth, Barry Caldwell, Alfred Gimeno, Art Leonardi ja Byron Vaughns) ohjaamassa elokuvassa seikkailevat Warner Bros.-animaatioiden sankareiden jälkikasvut. Elokuva on osa vuosina 1990-1992 tehtyä "Tiny Toons Adventures"-televisiosarjaa. Kuten aiemmin totesin elokuvan huumori on todella alapää, väkivalta ja muutakin ei-niin-perheen-pienemmille, koska tässä on sarjamurhaajia, itsemurhaviittauksia ja muuta mukavaa. Tarina on lennokas ja sen kirjoitti nelikko Paul Dini, Nicholas Hollander, Tom Ruegger ja Sherri Stoner eikä yhtään pöllömmin. Elokuvan musiikkipuolikin on todella laadukasta ja silläkin osastolla oli paljon tekijöitä: Steven Bramson, Bruce Broughton, Don Davis, Albert Lloyd Olson, Richard Stone, Stephen James Taylor ja Mark Watters. Äänirooleissa oli paljon populaa jotka tekivät erittäin onnistuneita äänirooleja. Päärooleissa ovat mm. Charles Adler, Tress MacNeille, Joe Alaskey ja Candi Milo. Hauska ja raisu animaatioseikkailu.

13.9

Keisarin pikku lemmikki: Vuosi 1955 oli nuorella 17-vuotiaalle Romy Schiderille suurta aikaa. Tänä vuonna sai alkunsa kuuluisa "Sissi"-trilogia, mutta sitä ennen hän teki yhdessä ohjaaja Ernst Marischkan kanssa tämän romanttisen musikaalikomedian. Elokuva perustuu Marichkan ja Gustav Holmin kirjoittamaan kirjaan "Frühjahrsparade". Elokuva meni kuitenkin juonnelisesti kaukaa yli hilseen koska katsomani versio ei sisältänyt minkään valtakunnan tekstitystä, mutta kyllä se ainakin viihdytti pikkasen. Robert Stolzin säveltämä soundtrack on ainakin todella kaunista kuultavaa. Elokuva on tyyliltään samanlainen kun "Sissitkin", mutta on huumoripitoisempi. Elokuvan pääroolissa nähdään äiti ja tytär Schnider, Romy ja Madga. Muissa rooleissa ovat mm. Gretl Schörg, Susi Nicoletti, Adrienne Gessner, Hans Moser, Paul Hörbiger ja Siegfried Breuer Jr. Romyn ja Madgan välinen henkilökemia on aivan maailman kärkipäätä ja he suorastaan nauttivat esiintymisestä yhdestä. Ei yllä "Sissien" tasolle, mutta on ihana Itävaltalainen komedia.

Zombie Flesh-Eaters: Vuonna 1978 amerikkalainen George A. Romero ohjasi klassisen zombikauhuleffan "Dawn of the Dead", joka julkaistiin italiassa nimellä "Zombi". Vuonna 1979 ohjasi sitten tunnettu italovisionääri Lucio Fulci sille epävirallisen jatko-osan "Zombi 2" aka "Zombie Flesh-Eaters". Tosiaankin tästä elokuvasta lähti Fulcin kauhuputki liikkeelle ja sen hän tekee tyylillä. Elokuvan käsikirjoitti kaksikko Elisa Briganti ja Dardano Sacchetti. Elokuvassa nuori nainen huomaa että hänen isänsä vene ajelehtii New Yorkiin ilman omistajaa ja lähtee uteliaan lehtimiehen kanssa tutkimaan kaukaiselle saarelle mikä on vikana. Zombeja tulee ja Zombeja menee ja veri virtaa oikein kunnolla. Elokuvan soundtrackistä huolehti nelikko Giorgio Cascio, Fabio Frizzi, Adriano Giordanella ja Maurizio Guarini saaden aikaan oikein tunnelmallista musaa. Elokuvan tehosteet ovat oikein viimeisen päälle loisteliaat ja niistä huolehti Giannetto De Rossi . Päärooleissa nähdään Mia Farrow´n sievä mutta näyttelijätaidoton pikkusisko Tisa Farrow ja Ian McCulloch. Myös Richard Johnson, Al Cliver, Auretta Gay, Stefania D'Amario ja Olga Karlatos tekevät upeaa roolia. Eipä pidä unohtaa Fulcin pientä esiintymistä. Elokuvan ikimuistoisimmat hetket ovat mm. Hai vs Zombi-tappelu ja Olga Karlatoksen silmän puhkaiseminen tikulla. Myös muutamia italologiikalla varustettuja älykääpiömäisyyksiä on mukana. Kannattaa katsoa, yksi Fulcin loistokkaimpia töitä.

14.9

Night of the Hunted: Jean Rollin tunnetaan kymmenistä alastomuudella ja seksillä kyllästetyistä kauhuleffoista, mutta oma suosikkini on rauhallinen "La Rose de fer", mutta kyllä tämä vuonna 1980 valmistunut rikosdraama "La nuit des traquées" pääsee listoilla aika korkealla. Elokuva on semmoinen taidonnäyte Rollinilta ettei tosikaan. Käsikirjoitus on todella omaperäisen nerokas ja sen mahtavuutta lisää Philippe Bréjeanin säveltämä aivan maaginen taustamusiikki. Elokuvan väkivalta on korutonta vaikka melkein mitään ei näytettäkään ja seksi on lähes tipotiessään, alastomuutta kyllä jälleen riittää vaikka muille jakaa. Elokuvan loppukohtuas hakee vertaansa elokuvahistoriassa ja siinä tulee elokuvan päätähden Brigitte Lahaie kameleonttimainen taito esille. Vain todella harva pystyy näyttelemään niin HardCore-pornoa kun tämmöistä oikeaa elokuvaakin. Muissa rooleissa ovat mm. Vincent Gardère, Dominique Journet, Bernard Papineau, Rachel Mhas, Alain Duclos ja Christiane Farina. Aivan uskomattoman upea draama, josta ei jännitystä puutu.

Samurai Princess: Kliseinen kostorarina, jossa on paljon sekalaisia elementtejä: Intialaista mytologiaa, veristä ja huonoilla tehosteilla sähellettyä tappelua, kauniita naisia, huonoa näyttelyä, hyvää huumoria, epäloogisia kohtauksia. Elokuvan ohjasi ja osin kirjoitti Kengo Kaji saaden aikaan oikein mielenkiintoisen splatter-toimintaelokuvan, joka kuitenkin jää monien muiden roiskuttelujen varjoon hieman halvan ulkoasun puolesta ja juonikin on kulutettu ainakin tsiljoona kertaa. Elokuvan musiikkiraita ei ole yhtä loistava kun esimerkiksi elokuvassa "Vampire Girl vs Frankenstein Girl", mutta kyllä Osamu Hata on saanut aikaan oikein upean soundtrackin. Pääroolissa nähdään pornon saralla enemmän mainetta niittänyt Aino Kishi joka tekee ihan kelpo roolin. Muissa rooleissa ovat mm. Takeshi Ayabe, Miki Hirase, Mitsuru Karahashi ja Asuka Kataoka. Keskinkertainen splatter joka jää lajitoveriensa varjoon kirkkaasti.

15.9

The Big Tits Dragon- Hot Spring Zombies vs Strippers 5: Mitäköhän tämmöisen nimihirviön, jonka alkuperäinen nimi on "Kyonyû doragon: Onsen zonbi vs sutorippâ 5" taakse oikein mahtuu. Sekopäistä japsisplattausta aivan tajuttoman karsean huonoilla efekteillä. Elokuvan ohjasi ja käsikirjoitti seksikomedioiden parissa työskennellyt Takao Nakano Rei Mikamoton mangan pohjalta. Elokuva on kuin japanilaisten oma "Zombi Strippers", jossa on Tarantinomaisia ja Rodriguezmaisia lainailuja. Elokuvan alkutekstikohtuas toi epäillyttävästi juuri Rodriguezin "Planet Terrorin". Musiikkikin oli aivan tajuttoman korkeatasoista. Musiikki oli perinteistä elokuvamusiikkia sekä vanhaa 60-luvun enka-musiikkia (japanilaista iskelmää). Elokuvan tehostepuoli oli aika onnettoman huonoa ja siitä sai monet naurut. Näyttelijät taas eivät todellakaan osaa näytellä tässä elokuvassa. Rooleissa olivat mm. Io Aikawa, Saori Andô, Sola Aoi ja Kaworu Asakusa. Muijat ovat kyllä nättejä, mutta oscaria he eivät tästä tule saamaan. Sivuosissa vilahtavat kaksi hyvää japsinäyttelijää: Ini Kusano ja Mame Yamada jotka tekevät tässäkin ne muutamat minuutit mitä esiintyvät aivan ensiluokkaista työtä. Kyllä tämän kerran tai kaksi katsoaa, mutta kolmas kerta voi olla jo aika puuduttavaa.

Graveyard Disturbance: Haukotus, että olipa tylsä elokuva tämä "Brivido giallo"-tv elokuvien sarjaan kuuluva kauhuleffa. Tosiassa tämä ei pelottanut eikä paljoa muutakaan. Ohjaajana Lamberto Bava on ihan hyvä, mutta tässä hän iskee kirveensä kiveen. Bavana ja Dardano Sacchetin käsikirjoitus on todella uuvuttavan tylsä eikä tarjoa mitään ihmeellistä muuta kun katakombissa haahuilua. Elokuvan tehosteet ovat kuitenkin erittäin nättiä, mutta gorea elokuvassa ei ole. Musiikki taas on elokuvan parasta osa-aluetta, vaikkei se olekkaan mitää maailmaa syleilevää. Brittiläinen Simon Boswell tekee ihan kelpo musaraidan, mutta kyllä hän parempaankin pystyisi. Elokuvan pääosaviisikko on aivan onnetonta: Gregory Lech Thaddeus, Lea Martino, Mattein "Zombi 3:ssa" häikäissyt Beatrice Ring, Gianmarco Tognazzi ja Bavan "Demonsissa" näytellyt Karl Zinny. Kyllä he jotenkin roolinsa tekevät, mutta ovat kaukana siitä mihin parhaimmillaan pystyvät. Myös Lino Salemme, Gianpaolo Saccarola, apulaisohjaaja Fabrizio Bava ja Mirella Pedetti tekevät pikku roolit elokuvassa. Todellakin Bavan uran surkein elokuva, joka on todella puuduttavan tylsä sontaläjä.

16.9

Macabre: Nekrofilia on arka aihe vielä nykyäänkin. Viime vuonna katselin kaksi Jörn Buttegereitin "Nekromatikia" ja tänä vuonna Joe D´Amaton "Buio Omegan", joista kaikki kolme ovat hyviä elokuvia aiheesta, mutta tämä vuonna 1980 valmistunut Lamberto Bavan esikoiselokuva korjaa potin aivan uskomattomalla tavalla. Vuonna 1980 oli toki Bava jo kaksi elokuvaa ohjannut: Vuonna 1974 joitakin kohtauksi isänsä "Cani Arrabbianiin" sekä televisioelokuva "La Venere d'Illen", yhdessä isänsä kanssa niin ikään. Tätä elokuvaa voisi pitää Lamberton uran parhaimpana teoksena. Lähemmäksi pääsevät vain "Demons" ja "La casa con la scala nel buio". Tässä elokuvaa on sitä sairasta tunnelmaa yllin kyllin. Lamberto näyttää asioita näyttämättä niitä mikä lisää makaaberin tunnelman syntymistä. Elokuva kertoo naisesta joka menettää miehensä autokolarissa ja jää synkkiin ajatuksiin ilman pakotietä niistä. Elokuvan käsikirjoitustiimi on todella asiansaosaavaa: ohjaaja Lamberto Bava, veljekset Antonio ja Pupi Avati (joista Pupi on tunnetumpi niin käsikirjoittajan kun ohjaajanakin. Filmografiassa mm. "La casa dalle finestre che ridono" ja "Salò o le 120 giornate di Sodoma") ja Roberto Gandus. Musiikkipuoli on kunnossa ja sen tekee niin mahtavasti kun vain voi tehdä Ubaldo Continiello. Musiikki on niin loistavaa että sitä on ilo kuunnella. Tehosteita ei ole paljoa, mutta ne mitä on toteutettu todella mallikkaasti. Päärooleissa oleva kolmikko tekevät yhden italohistorian parhaat roolisuoritukset: Bernice Stegers sekopäisenä naisena, Veronica Zinny tämän nuorena tyttärenä ja Stanko Molnar sokeana Robertina. Muissa rooleissa olevat eivät samanlaisiin svääreihin. Sivurooleissa nähdään Roberto Posse, Ferdinando Orlandi, Fernando Pannullo ja Elisa Kadigia Bove. Upea, mahtava ja sydämmen pysäyttävä kauhudraama. Miksi jenkit eivät pysty tämmöiseen?

Valkoinen tappaja: Tämä Enzo G. Castellarin ohjaama kauhuseikkailu luketuu "Tappajahain" vanavenessä tehtyihin ripp-offeihin. Tosin sanoen tämän elokuvan käsikirjoituksen väkersivät alunperin Peter Benchley, Carl Gottlieb ja Howard Sackler, johon sitten nelikko Ramón Bravo, Vincenzo Mannino, Marc Princi ja Ugo Tucci heittivät sekaan italialaisuutta ja muutivat hitusen tapahtumien kulku. Tämä on enmmän kun suora kopio, tämä on lähes sama elokuva eri näyttelijöillä. Elokuvan upeat haiefektit ovat tehneet Antonio Corridor. Paikoin tehosteet tosin näyttävät hitusen tönköiltä, mutta annetaanko anteeksi kun valmistusvuosi on 1981. Verta ja suolia tässä rainassa ei paljoa näy, mutta kyllä tästä saa paikoin kylmiä väreitä, kiitos Guido- ja Maurizio De Angelisin soundtrackin. Päärooleissa oli monia itselleni outoja näyttelijöitä. Miespäärooleissa nähdään James Franciscus, Vic Morrow, Joshua Sinclair ja Giancarlo Prete. Naisroolit tekevät Micaela Pignatelli ja Stefania Girolami Goodwin. Melko amerikkalaispainotteisen näyttelijäjoukkion keskellä ovat vielä nimet Massimo Vanni ja Ennio Girolami jotka kannattaa huomioda. Vaikka elokuva onkin katsottava niin paras italoräpellys se ei ole.

17.9

Jännitystä ennen joulua: Looney Tunes-televisiotuotantoa vuodelta 1979. Tämä kyseinen lyhytelokuvakokoelma ei ole tasoltaan kummoinen vaikka sisältääkin muutamia hyviä tarinoita kuten Charles Dickensin joulutarinaan perustuva tarina, jonka ainoa todellinen miinus on että se päättyy liian lyhyeen. Myös klassinen Tasmanian tuholainen-joulutarina on mukana elokuvassa ja Sylvesterin ja Tipin nahistelua kahden elokuvan edestä sekä vielä klisestä Speedy Gonzales vs Repe Sorsa-sekoilua. Huumori on hauskaa tässä kaksikon Friz Freleng ja Chuck Jones ohjaamassa elokuvassa. Käsikirjoituksen kirjoittivat Friz Freleng, Chuck Jones, John W. Dunn ja Tony Benedict. Musiikin sävelsi Doug Goodwin ja se on paikoin todella viihdyttävää. Animaatiotaso on sitä perustasoa, mutta suomidubbi on helvettiä omille korvilleni, niin huonoa se on paikoin. Ihan katsottava elokuva tämä kaikesta huolimatta on vaikkei vielä olekkaan joulu.

Attack Girls Swim Team vs the Unliving Dead: Japanilainen nimihirviövideolevityselokuva vuodelta 2007. Vaikka elokuvaa mainostetaan verisenä kauhu-toimintamättönä niin suurin osa elokuvasta on lähes pornotason pervoilua ja lesboilua ja muuta löpinää, jotka eivät kuitenkaan pilaa elokuvaa.Elokuva väkivalta on tylyä, mutta jää pikkasen keskinkertaisen toteutuksensa ja vähyytensä takia valovuosien päähän uudemmista sekoiluista. Elokuvan ohjasi mies nimeltä Kôji Kawano ja käsikirjoituksen kirjoitti Satoshi Ôwada. Elokuvan svengaavan soundtrackin sävelsi taasen Hideto Takematsu. Kuten sanoin, elokuvassa on paljon seksiä joten päärooleissa ovat kolme JAV (Japanese Adult Video) -staraa: Sasa Handa, Yuria Hidaka ja Ayumu Tokitô. Muissa rooleissa ovat mm. Mizuka Arai, Hiromitsu Kiba ja Hidetomo Nishida. Näyttelijät ovat tarpeeksi pöllöjä ja digivideotason toteutus on karmeaa. Japsisekoilu, jossa ei päätä eikä häntää.

Shyness Machine Girl: Spin-off jatko-osalyhytelokuva elokuvalle "The Machine girl". Elokuva on kuitenkin pistetty puhtaaksi läpäksi ilman mitään järkevää sanomaa, toisin kuten varsinainen elokuva. Elokuvan ohjasi ja kirjoitti kuitenkin Noboru Iguchi ja musiikin sävelsi Kou Nakagawa, samat herrat siis kun varsinaisessa elokuvassakin. Tehosteet eivät olleet kuitenkaan pääosassa vaan aivan tajuttoman pölhö alapäähuumori. Pääroolissa on edellisessä osassa sivuroolissa ollut söpöläinen, Noriko Kijima. Hän ei osaa näytellä tippaakaan mutta kyllä saa katsojan nauramaan. Muissa rooleissa ovat mm. Yûya Ishikawa, Demo Tanaka ja Kentaro Kishi. Myös monissa elokuvissa näytellyt Yukihide Benny ja alkuperäisen elokuvan päätäähdet Minase Yashiro ja Asami näyttäytyvät takaumassa. Hauska sekoilu joka ei voita alkuperäistä teosta millään tasolla.

18.9

RoboGeisha: Japanilaista sekoiluviihdettä vuodelta 2009. Toisin kun aiemmissa "splattereissa" tässä se on jätetty vähälle ja panostettu kaikkeen muuhun sekoiluun, mutta tehosteet ovat paljon huonommat kun aiemmissa sekoiluissa. Elokuvan ohjasi ja käsikirjoitti "The Machine Girlin" valmistanut Noboru Iguchi ja musiikin, joka tosin jää kaiken sekopäisen kuvamateriaalin varjoon, on säveltänyt Yasuhiko Fukuda. Robottigeishat on aiheena ihan kiva ja siitä on saatu paljon hulvatonta menoa. Kuten jo totesin, elokuvan CGI-tehosteet ovat karmeaa katseltavaa ja veri-iloittelu on vähällä mistä olen hieman pettynyt. Päärooleissa tosin on muutamia todella hyviä näyttelijöitä kuten Aya Kiguchi ja Hitomi Hasebe. Kumpikin tekevät ihan hyvät roolit. Sivurooleissa on kuitenkin muutama mielenkiinoinen nimi: efektimaakari-ohjaaja "japanin Tom Savini" Yoshihiro Nishimura, pornonäyttelijä Asami ja muutamissa muissakin veri-iloitteluissa näytellyt Yukihide Benny sekä Kentaro Kishi. Sekoilua japanilaiseen tapaan, joka mielenkiintoisesta ideataan huolimatta epäonnistuu kukistamaan muita splattereita ykköspallilta.