Viikko 12 osa2

26.3

Lumikki ja seitsemän kääpiötä: Vuosi 1937 oli vuosi, jolloin Walt Disney sai aluilleen ensimmäisen täysipitkän animaationsa, ohjaajina William Cottrell, David Hand, Wilfred Jackson, Larry Morey, Perce Pearce ja Ben Sharpsteen. Elokuvan juonen, nätin animaation ja hauskojen hahmojen lisäksi elokuvan vahvuutena on kolmikon Frank Churchill, Paul Smith ja Leigh Harline säveltämä soundtrack. Elokuvan laulut ovat hauskoja kuten "Some day my prince will come" ja "Silly Song". Suomenkielinen dubbaustyö on totuttuun Disney-tyyliin onnistunutta. Lumikin äänenä suomeksi kuullaan Riikka Väyrynynen. Lumikin lauluäänenä elokuvassa toimii Kukka-Maaria Ahonen, jonka ihana ääni sopii Lumikille. Prinssinä kuullaan Tom Nyman, joka tosin jää lähinnä statistiksi elokuvassa. Kääpiöille antoivat äänenesä mm. Matti Ranin, Antti Pääkkönen, Pekka Lehtosaari ja Veikko Honkanen. Myös pitkänlinjan näyttelijä Seella Seela teki noita-akkana hyvää roolia. Länsimaisten pitkien animaatioiden esiäiti tämä todellakin on.

Pisteet: 5/5


Hyvästi Ihminen: Loistava Mondo-dokkari Etelävaltioiden mustista orjista sisällisodan aikana. Tautisen brutaalia väkivaltaa ja kieroutunutta menoa kuten lapsihuorat, joukkoraiskaus ja vauvan paiskominen ympäri seiniä. Riz Ortolanin säveltämä loistava soundtrack on elokuvan parasta antia. Gualtiero Jacopetti ja Franco Prosperiini ohjaajina, käsikirjoittajina ja pääosissa myös. Yksi parhaita dokkareista koskaan.

Pisteet: 4/5

Scalps: Jenkkiläinen kauhupökäle. Ei pelottanut, ei tehonnut millään tasolla. Onnetonta gorea. joka nauratti enemmän kun pelotti tai yökötti. Näyttelijät oli myös repästy jostain kadulla. Päärooleissa esiintyvät mm. Jo-Ann Robson, Richard Hench ja Roger Maycock. Ohjaaja Fred Olen Ray oli itselleni uppo outo ohjaajanero. Drew Neumann ja Eric Rasmussenin musiikit olivat elokuvan parhainta antia. Juoni kulutettu satoja kertoja. Karseaa scheissea todellakin.Joukko nuoria joutuvat keskelle autiomaata ja pahat voimat alkavat vainoamaan heitä. Alunperin ei edes ollut tarkoitus katsoa tätä, vaan Bruno Mattein ja Claudio Fragasson saman niminen elokuva vuodelta 1987.

Pisteet: 2,5/5

Il Fantasma di Sodoma: Tautisen tylsä kauhistelu Lucio Fulcilta vuodelta 1988. Surkea juoni, näyttelijät repästy jostakin takahikiältä ja tehosteet ovat onnetonta paskaa. Ainoastaan Carlo Maria Cordion tekemä soundtrack pelaa joten kuten. Natseja kartanossa ja joukko nuoria eksyvät sinne. Olisi voinut keksiä jotain mielenkiintoisempaa, mutta kun leffa on TV-tuotantoa niin se kertoo jo paljon leffan tasosta ennen kun sitä edes alkaa katsomaan. Elokuvan pääroolissa keikkuvat mm. seuraavat tuntemattomuudet kun Claudio Aliotti, Maria Concetta Salieri, Robert Egon, Jessica Moore ja Teresa Razzaudi. Myös Lucio Fulcin luottonäyttelijöihin kuuluva Al Cliver käy tekemässä pikavisiitin elokuvassa. Fulcin tuotannon heikointa antia tämä todellakin oli.

Pisteet: 2/5
27.3

Jeanne D´Arcin kärsimys: Loistava mykkäelokuva ranskalaisesta marttyyristä (1412-1431) ja hänen kuolemastaan roviolla. Maria Falconetti kaikkien aikojen paras Jeanne. Carl Theodor Dreyerin ilmiömäinen ohjaustyö tekee elokuvasta aivan maagisen loistavan. Superhyvää kameratyöskentely ja musiikki on tehty mahtavasti. Elokuvan lavastus ja näyttelijätyö (Eugene Silvain, André Berley, Maurice Schutz ja Antonin Artaud) ovat 20-luvun kärkipäätä. Falconetin rooliin alunperin haaveiltiin yhdysvaltaltalaista tähteä, Lillian Gishiä, mutta kyllä Falconetti klaaraa homman kotiin mahtavalla eläytymisellään. Yksi kaikkien aikojen parhaista mykkäelokuvista.

Pisteet: 5/5

Lucky Luke: Lähde länteen: (Tous à l'Ouest: Une aventure de Lucky Luke) Ranskalaista animaatiotaidetta vuodelta 2007. Olivier Jean Marien ohjaama elokuva. Pääroolissa Lukynä Lambert Wilson. Parodioi mm. James Bondia, E.T:tä ja Sergio Leonea. Elokuva kuuluu parhaiden ranskalaisten elokuvien joukkoon ja onnistuu niin musiiki (Hervé Lavandier), animaatiotaiteen, juonen (Jean-François Henry, Olivier Jean Marie ja Morris) sekä aivan tajuttoman ääninäyttelyn (mm.Eric Métayer, Dee Dee Bridgewater ja Adrien Antoine).

Pisteet: 4/5

Viikon 12 elokuvat.

21.3.2011 Maantantai

Black Swan: Vuoden parhaita elokuvia ylivoimaisesti. Natalia Portman on loistava pääroolissaan balettitanssijana, joka haluaa tanssia "Joutsenlammen". Elokuvan tunnelma on synkkä, eritoten Clint Mansellin upean Soundtrackin ja Darren Aronofsky erinomaisen ohjaustyön takia. Sivuosista parhaiten jäävät mieleen Barbara Hershey ylisuojelevana äitinä. Elokuva ansaitsee Oscar-palkintonsa. Portmanin lisäksi ruutuaikaa saavat Mila Kunis ja Vincent Cassel. Kumpikin tekevät aivan mahtavan roolityön. Elokuvassa on myös etukäteen lehdistön hampaisiin jäänyt lesbokohtaus, joka on aika kiihoittava.

Pisteet: 4,5/5

Amityville 2 - paholaisen piiri: Keskitason kauhuleffa. Ei tarjoa mitään kovinkaan ihmeellistä kauhufaneille. Lalo Schifrin musiikit ovat kyllä komeita kuuneltavia ja italialaisen Dardano Sacchettin panos käsikirjotuksessa näkyy. Muutenkin elokuva on kovin italotyyppinen, italialainen ohjaaja Damiano Damiano ja tuottajana Dino De Laurentiis. Väkivaltaa elokuvassa on jonkun verran, mutta mihinkään verikekkereihin ei kuitenkaan ruvata. Efektit ovat peruskauraa paitsi loppukohtaus, joka on elokuvan teknisesti onnistunein osa. Elokuvan pääosissa ovat melko tuntemattomat James Olson, Rutanya Alda, Jack Magner, Andrew Prine sekä yhdessä "Walker,Texas Ranger"-sarjan jaksossa yllättänyt Burt Young.

Pisteet: 3/5

22.3

Ihmeperhe: Yksi Disney-Pixarin parhaista töistä. Keskitason animaatiota, ei huonoa, ei hyvää. Juoni on kliseinen ja moneen kertaan kulutettu, mutta elokuva jaksaa silti kiinnostaa yhä uudelleen. Suomenkielinen äänityö on jälleen erinomaista. Päärooleista parhaiten onnistuivat mm. Sasu Moilanen, Rinna Paatso ja Jarkko Tamminen. Muutenkin elokuvan äänimaailma on tasokasta. Elokuva kuuluu "Nemoa etsimässä" ja "Autot" elokuvien ohella 2000-luvun parhaisiin animaatioelokuviin.

Pisteet: 4/5
23.3

Ringu: Aito ja alkuperäinen Ringu hakkaa amerikkalaisen pikkuveljensä kaikessa. Juoni on loistava, Kenji Kawain luoma musiikki on nättiä ja näyttelijät tekevät laatutyötä. Yksi parhaita aasialaisia kauhuelokuvia koskaan. Päärooleissa Nanako Matsushima ja Katsumi Muramatsu tekevät pääroolit hyvin. Äänimaailma oli oikeasti pelottava ja ajatus on melko brutaali henkisellä tasolla. Ei ollut veristä menoa, niinkuin monissa muissa aasialaisissa kauhuleffoissa. Elokuvan jenkkiversio on myös tullut alkuvuodelta katsottua, pidin toki siitäkin, mutta tässä alkuperäisessä versiossa on sitä jotain mitä siinä ei ollut.

Pisteet: 4,5/5

25.3

Pääkalloprikaati: Hersyvän hauska leffa. Roger Mooren parhaita elokuvia. Tusinatavaa, mutta viihdyttävää sellaista. Yksi elokuvahistorian parhaita sotakomedioita. Mooren lisäksi mukana muitakin näyttelijälegedoja: David Niven, Telly Savalas, Stefanie Powers, Claudio Cardinale, Richard "Saft" Roundtree ja elokuvan hauskimman roolin vetävä Elliott Gould. George P. Cosmatosin ohjaus ja säveltäjälegenda Lalo Shifrinin upea soundtrack tekevät elokuvasta aivan tajuttoman etevän ja lopun tehosteet ovat 70-lukua loistavimmillaan.

Pisteet: 4/5

Virus aka Hell of The Living Dead: Tautisen surkea kalkkunateos. Vincent Dawn aka Bruno Mattein ohjaama törkykasa on pirun hauska leffa. Verta, parit tissit, lisää verta, Goblinin soundtrack (pöllitty Romeron Dawn of The Dead elokuvasta), epäloogista menoa, lisää verta, aivoton juoni, muista leffoista lainattuja kohtausideoita ja vielä täysin ala-arvoinen enkkudubbi. Mattein viihdyttävämpiä leffoja. Elokuvan juonen väkersivät seuraavat henkilöt: José María Cunillés, Rossella Drudi, Claudio Fragasso ja Bruno Mattei. Elokuvan erittäin nättinä pääkiljunan toimi tämän elokuvan kohdalla Margit Evelyn Newton. Myös sivurooleissa oli eteviä amatöörejä kuten Franco Garofalo, José Gras, Gabriel Renom ja Patrizia Costa. Aivan tajuton kalkkuna, vaikka paikoitellen saakin pelonväreet niskavilloihin.

Pisteet: 3,5/5

Asterix ja Obelix: Tehtävä Cleopatra: Ranskalainen perheleffa on ainutlaatuisen hyvä. Asterix- elokuvat viihdyttävät kerta toisensa jälkeen. Tämä on niistä kolmesta paras. Aivan helvetin hauska, juoni on tehty hyvin ja sarjakuvamainen toteutus ilahduttaa silmää. Mukana myös Italian lahja elokuville, Monica Bellucci (plus TISSIT). Gérard Depardieu ja Christian Clavier ovat loistavia päärooleissaan ja elokuvan ohjannutkin Alain Chabat Ceasarina on vinkeä näky. Musiikkivalinat ovat osuneet nappiin. Mukana ovat James Brownin I feel good ja Umberto Tozzin Ti Amo. Efektimiehet ovat tehneet työnsä hyvin ja monin paikoin CGI:iit on tehty sarjakuvamaisen yliampuviksi. Vaikka Depardieu ja Clavier ovat eteviä päärooleissaan niin myös Amélie-elokuvassa sivuroolissa onnistunut Jamel Debbouze tekee Numerobiksena aivan tajuttoman hupaisan roolityön. Claude Rich kruunaa vielä koko komeuden partansa kanssa olleen kelpo Akvavitix. Vaikka kaksi muutakin Asterixia ovat hyvät, niin tämä vie voiton.

Pisteet: 5/5