Lumikki ja seitsemän kääpiötä: Vuosi 1937 oli vuosi, jolloin Walt Disney sai aluilleen ensimmäisen täysipitkän animaationsa, ohjaajina William Cottrell, David Hand, Wilfred Jackson, Larry Morey, Perce Pearce ja Ben Sharpsteen. Elokuvan juonen, nätin animaation ja hauskojen hahmojen lisäksi elokuvan vahvuutena on kolmikon Frank Churchill, Paul Smith ja Leigh Harline säveltämä soundtrack. Elokuvan laulut ovat hauskoja kuten "Some day my prince will come" ja "Silly Song". Suomenkielinen dubbaustyö on totuttuun Disney-tyyliin onnistunutta. Lumikin äänenä suomeksi kuullaan Riikka Väyrynynen. Lumikin lauluäänenä elokuvassa toimii Kukka-Maaria Ahonen, jonka ihana ääni sopii Lumikille. Prinssinä kuullaan Tom Nyman, joka tosin jää lähinnä statistiksi elokuvassa. Kääpiöille antoivat äänenesä mm. Matti Ranin, Antti Pääkkönen, Pekka Lehtosaari ja Veikko Honkanen. Myös pitkänlinjan näyttelijä Seella Seela teki noita-akkana hyvää roolia. Länsimaisten pitkien animaatioiden esiäiti tämä todellakin on.
Pisteet: 5/5
Hyvästi Ihminen: Loistava Mondo-dokkari Etelävaltioiden mustista orjista sisällisodan aikana. Tautisen brutaalia väkivaltaa ja kieroutunutta menoa kuten lapsihuorat, joukkoraiskaus ja vauvan paiskominen ympäri seiniä. Riz Ortolanin säveltämä loistava soundtrack on elokuvan parasta antia. Gualtiero Jacopetti ja Franco Prosperiini ohjaajina, käsikirjoittajina ja pääosissa myös. Yksi parhaita dokkareista koskaan.
Pisteet: 4/5
Scalps: Jenkkiläinen kauhupökäle. Ei pelottanut, ei tehonnut millään tasolla. Onnetonta gorea. joka nauratti enemmän kun pelotti tai yökötti. Näyttelijät oli myös repästy jostain kadulla. Päärooleissa esiintyvät mm. Jo-Ann Robson, Richard Hench ja Roger Maycock. Ohjaaja Fred Olen Ray oli itselleni uppo outo ohjaajanero. Drew Neumann ja Eric Rasmussenin musiikit olivat elokuvan parhainta antia. Juoni kulutettu satoja kertoja. Karseaa scheissea todellakin.Joukko nuoria joutuvat keskelle autiomaata ja pahat voimat alkavat vainoamaan heitä. Alunperin ei edes ollut tarkoitus katsoa tätä, vaan Bruno Mattein ja Claudio Fragasson saman niminen elokuva vuodelta 1987.
Pisteet: 2,5/5
Il Fantasma di Sodoma: Tautisen tylsä kauhistelu Lucio Fulcilta vuodelta 1988. Surkea juoni, näyttelijät repästy jostakin takahikiältä ja tehosteet ovat onnetonta paskaa. Ainoastaan Carlo Maria Cordion tekemä soundtrack pelaa joten kuten. Natseja kartanossa ja joukko nuoria eksyvät sinne. Olisi voinut keksiä jotain mielenkiintoisempaa, mutta kun leffa on TV-tuotantoa niin se kertoo jo paljon leffan tasosta ennen kun sitä edes alkaa katsomaan. Elokuvan pääroolissa keikkuvat mm. seuraavat tuntemattomuudet kun Claudio Aliotti, Maria Concetta Salieri, Robert Egon, Jessica Moore ja Teresa Razzaudi. Myös Lucio Fulcin luottonäyttelijöihin kuuluva Al Cliver käy tekemässä pikavisiitin elokuvassa. Fulcin tuotannon heikointa antia tämä todellakin oli.
Pisteet: 2/5
27.3
Jeanne D´Arcin kärsimys: Loistava mykkäelokuva ranskalaisesta marttyyristä (1412-1431) ja hänen kuolemastaan roviolla. Maria Falconetti kaikkien aikojen paras Jeanne. Carl Theodor Dreyerin ilmiömäinen ohjaustyö tekee elokuvasta aivan maagisen loistavan. Superhyvää kameratyöskentely ja musiikki on tehty mahtavasti. Elokuvan lavastus ja näyttelijätyö (Eugene Silvain, André Berley, Maurice Schutz ja Antonin Artaud) ovat 20-luvun kärkipäätä. Falconetin rooliin alunperin haaveiltiin yhdysvaltaltalaista tähteä, Lillian Gishiä, mutta kyllä Falconetti klaaraa homman kotiin mahtavalla eläytymisellään. Yksi kaikkien aikojen parhaista mykkäelokuvista.
Pisteet: 5/5
Lucky Luke: Lähde länteen: (Tous à l'Ouest: Une aventure de Lucky Luke) Ranskalaista animaatiotaidetta vuodelta 2007. Olivier Jean Marien ohjaama elokuva. Pääroolissa Lukynä Lambert Wilson. Parodioi mm. James Bondia, E.T:tä ja Sergio Leonea. Elokuva kuuluu parhaiden ranskalaisten elokuvien joukkoon ja onnistuu niin musiiki (Hervé Lavandier), animaatiotaiteen, juonen (Jean-François Henry, Olivier Jean Marie ja Morris) sekä aivan tajuttoman ääninäyttelyn (mm.Eric Métayer, Dee Dee Bridgewater ja Adrien Antoine).
Pisteet: 4/5
