Viikko 45

7.11

Peppi Pitkätossu Pohjoisnavalla: Tämä kanadalais-saksalais-ruotsalainen animaatio on kaukana alkuperäisisistä elokuvista, ollen yksi animaatio tuhansien animaatioiden joukossa. Elokuvan animaatiotaso ei häikäise millään ihmeellisellä taidolla, se ei kuitenkaan ole kovinkaan huonoa. Ohjaajana toiminut Paul Riley on saanut aikaan mielestäni keskitason elokuvan, mutta kaksikon Ken Sobol ja Catharina Stacklenberg käsikirjoitus on mielestäni hieman tylsänpuoleinen, toki aihe on kohtuu mielenkiintoinen mutta tusina pikkuvirhettä alkavat ottaa aivoon kuten ruotsalaisissa ei ole koulupukuja eikä Pohjoisnavalla pärjää minihame ylle. Myös se että elokuvan tietoja ei löydy IMDb:stä on hassu juttu. Soundtrack on kuitenkin erittäin nätti ja sen sävelsivät Tom Thorney, Tim Thorney, Brent Barkman ja Carl Lenox. Alkutunnari ei ole kovinkaan tasokas, mutta on kuitenkin kelvollinen. Suomenkielinen dubbi on jälleen asiansaosaava, vaikka ruotsiksi oli reilusti parempi. Pepin äänenä kuullaan Henni-Liisa Stam ja muissa rooleissa ovat mm. Tuomas Oksanen, Henna Haverinen, Jarmo Koski ja Ulla Tapaninen. Ei kauhen tasokas, mutta kohtalainen animaatio silti.

Pisteet: 2/5

8.11

Marionettien elämästä: Tämä Ingman Bergmanin ohjaama draama on poikkeuksellisesti kuvattu Länsi-Saksassa, saksaksi. Elokuva lukeutuu Bergmanin upeimpiin ja taiteellisimpiin suorituksiin. Elokuva kertoo murhanhimoisesta Peteristä ja hänen vaimostaan Katarinasta. Peter pyytää murhanhimoonsa apua ystävältään professori Jenseniltä. Elokuva hyppii aikatasoilla, ennen erään prostituoidun murhaa ja sen jälkeen tapahtuneeseen. Elokuva tuo monologiensa osalta paljon mieleen Bergmanin elokuvan "Talven valoa". Elokuvan kuvaus on nättiä ja siitä vastasi Bergmanin luottokuvaaja Sven Nykvist. Myös musiikki, mikä elokuvassa soi on upeaa kuultavaa. Kyllä Rolf A. Wilhelm (mm. "Käärmeenmuna" ja "Ödipussi") tietää miten upea musiikki tehdään. Varsinkin unijaksojen aikana kuultava musiikki ja loppumusa ovat vertaansa vailla. Päänäyttelijät ovat elokuvan ydin. Pääroolissa murhanhimoisena Peterinä nähdään Robert Atzorn (mm. "Stilles Tal" ja "Stella") joka on pirun oivallinen valinta ja tekee uransa ensimmäisen roolinsa todella vakuuttavasti. Vaimo Katarinan roolissa nähdään kaunis Christine Buchegger (mm. "Lady Dracula" ja "Inferno") tehden myös ensiluokkaista työtä. Professori Jensienin roolissa nähdään kelpo Martin Benrath ("Stalingrad" ja "Morituri"). Prostituoidun naisen roolissa nähdään Rita Russek (mm. poliisisarja "Wilsberg" ja "A hecc"). Myös pitkänlinjan näyttelijär Lola Müthel tekee elokuvassa laadukasta roolia. Ehkäpä Bergmanin paras teos heti "Hiljaisuuden" jälkeen.

Pisteet: 4,5/5

9.11

Kesäyön hymyilyä: Ingmar Bergman-putki saa jatkoa tämän vuonna 1955 valmistuneen romanttisen komedian kanssa. Elokuva ei aikoinaan Cannesissa saamastaan hurmiosta huolimatta ollut itselleni mieleen. Toki onhan tämä keskiverto hömppäkomedioita laadukkaampi, mutta ei saa aikaan räkänauruja muuta kun muutamassa kohdassa. Bergman on toki nero ohjaaja ja käsikirjoitus on monitasoinen, mutta hieman erilainen kun aiemmin olen tottunut näkemään. Musiikki on erinomaista ja siitä vastaa Erik Nordgren (1913–1992), jonka filmografiasta löytyvät mm. elokuvat "Neidonlähde" ja "Mansikkapaikka". Musiikki on ihastuttavaa, samoin tänä vuonna kuolleen Gunnar Fischerin (mm. "Kasvot" ja "Seitsemäs sinetti") kuvaus. Se on nättiä, sopien yhteen musiikin kanssa. Päärooleissa on kasa kauniita ja lumoavia naisia kuten Ulla Jacobsson (mm. brittileffa "Zulu" ja dramaelokuva "Hän tanssi kesän"), Eva Dahlbeck (mm. "Naisten unelmia" ja "Rakkauden oppitunti" elokuvan naispäärooli), tähti Harriet Andersson ( "Kesä Monikan kanssa" ja "Kuin kuvastimessa"), Margit Carlqvist ("Iloksi" ja "Vanhan kartanon Diana") sekä miesrooleissa olevat Gunnar Björnstrand (mm. "Mansikkapaikka" ja "Seitsemäs sinetti") ja Jarl Kulle (mm. "Fanny ja Alexander" ja "Paholaisen silmä"). Näyttelytyö on tutun varmaa, mutta elokuva jää Bergman-leffaksi epätavallisen vaisuksi.

Pisteet: 3/5

10.11

Kiihko: Tämä Ingmar Bergmanin kirjoittama, mutta tälläkertaa ei kuitenkaa ohjanut, elokuva kuuluu parhaiden ruotsalaisdraamojen joukkoon. Elokuvan ohjasi Alf Sjöberg (mm. "Neiti Julie" ja "Hän oli vain äiti"). Mielestäni Sjöbergin ohjaustyylissä on paljon saamaa kuin suomalaisella Teuvo Tuliolla. Elokuva "Kiihko" kuvaa julman latinanopettaja, hänen oppilaansa ja oppilaan mielitetyn elämää. Hilding Rosenbergin ("Lyhyt oli kesä" ja "Erämaan pappi") säveltämä musiikki on todella hienoa. Se sopii elokuvan piinaavaan tunnelmaan kun nenä päähän. Mielestäni kenties käsikirjoituksen osalta paras Bergman. Pääroolissa latinanopettaja "Caligolana" nähdään pirun hyvän roolin tekevä Stig Järrel (mm. "Påsk" ja "Kielot kuiskivat kuolemaa"). Mies on mielestäni todella vakuuttava miehenä joka on niin julma ja sairas että pelkää itseensä. Toisessa pääroolissa, nuorena lukiolaisena nähdään Amerikassa uraansa luonut Alf Kjellin (mm. "Operaatio Ylilento" ja "Hyökkäys merellä"). Naisroolissa nähtävä Mai Zetterling (mm. "Kuka pelkää noitia" ja "Salainen muistio") on hurjan nätti tehden erinomaista työtä. Sivurooleissa nähdään mm. Olof Winnerstrand, Gösta Cederlund ja Hugo Björne. Loistava ruotsalainen kauhuelokuvamaisilla elementeillä höystetty draama.

Pisteet: 4,5/5

12.11

Kohtauksia eräästä avioliitosta: Vuonna 1973 valmistui tämä Ingmar Bergmanin ohjaama minisarja erään avioparin elämästä. Katsomanin kirjastosta lainaama versio oli juuri tuo 299 minuuttinen televisioversio. Olemassa on myös lyhempi 167 minuutin versio. Kuitenkin, tämä on jälleen Bergmanilta maaginen elokuva/minisarja. Vaikkakaan tässä ei pahemmin mitään tapahdukkaan, sitäkin enemmän on puhetta, mutta millasta puhetta. Viimeistään tämän elokuvan jälkeen voi sanoa että kaikkein aikojen paras pohjoismaalainen käsikirjoittaja on Ingrid Bergman. Dialogi on nerokasta ja elokuvan mahtavat päänäyttelijät, Liv Ullman ja Erland Josephson tekevät semmoiset roolityöt että huh huh. Elokuva, kuten jo aiemmin tokaisin, sijoittuu vain muutamaan tilaan. Monia Bergmanin elokuvia kuvannut Sven Nykvist tekee perustason työtä kameran takana. Nykvist tunnetaan Bergmanin elokuvien lisäksi monien Hollywood-elokuvien kautta. Elokuvassa ei kuulla musiikkia, muuta kuin jakson alussa ja lopussa. Elokuva koostuu kuudesta noin 45 minuutin episodista, jotka ensimmäistä ja viimeistä episodia lukuunottamatta sijoittuvat yhteen tilaan. Kun pääsin hehkuttamaan päänäyttelijöitä, täytyy hieman perustella. Vaimo Mariannen roolissa nähdään monissa Bergman-elokuvissa nähty Liv Ullman (mukana mm. elokuvissa "Kuiskauksia ja huutoja" ja "Syyssonaatti"). Hän tulkitsee vaimon roolinsa todella vakuuttavasti. Nelososassa nähtävä keskustelu miehen kanssa tuo Ullmanin näyttelytaidot erinomaisesti esille. Miehen roolissa nähdään loistava Erland Josephson (mm. Tarkovskin "Nostalgia" ja "Uhri"), jonka tulkitsema Johan-aviomies on todella vakuuttava. Mielestäni Josephson tekee tässä elokuvassa uransa parhaan roolisuorituksen. Sivunäyttelijöitä ei tässä elokuvassa ole paljoa, mutta maininnan ansaitsevat aina maaginen Bibi Andersson, Jan Malmsjö ja Gunnel Lindblom. Sivunäyttelijät tekevät ihan kelpo työtä, mutta pääpari varastaa koko show´n maagisella näyttelyllään.

Pisteet: 4,5/5

Poliisin painajainen: Voi hurja kun nyt pääsee vauhtiin Charles Dennis Buchinsky eli Charles Bronson, joka tunnetaan monista rajuista väkivaltakuvistaan kuten "Väkivallan vihollinen I" ja neljä jatko-osaa, sekä muutamasta hyvästä länkkäristä kuten "Särkyneiden sydänten sola" ja "Huuliharppukostaja". Nyt Bronson on poliisisuvun patriarkka Paul Fein. Nyt Bronson joutuu poikiensa kanssa todistamaan nuorimman tyttärensä Jackien syyttömyyden eräässä murhatapauksessa. Tutkimuksien edistyessä Paulin Ben-poika joutuu poliisitehtävissään ammutuksi. Kuka on syyllinen? Kuka ei? Se selviää elokuvassa. Elokuvan on ohjannut mies nimeltään Ted Kotcheff (mm. Rambo-sarja ensimmäinen osa "Firts Blood" ja sotadraama "Poikkeuksellista rohkeutta") ja on saanut Joel Blasbergin ("Poliisin painajainen II" ja "Kaupunki pelon vallassa") käsikirjoituksesta paljon irti. Tarina on kliseinen, mutta silti todella laadukas, ottaen huomioon että tämä on televisiotuotantoa vuodelta 1995. Elokuvan soundtrack on semmoista perustasoa, jollaista kuulee kaikissa jenkkisarjoissa. Säveltäjä Peter Manning Robinson tunnetaan mm. poliisisarja "Ilman johtolankaa" soundtrackistä. Pääroolissa Bronson on yhtä kylmä kun kaikissa muissakin "mies kostaa"-elokuvissaan. En voi väittää että mies osaisi näytellä mitään muuta roolia, mutta silti hän on LOISTAVA näyttelijä, yksi suosikkejani. Mursuviiket heiluu ympäriinsä kun hän menee ympäri pitäjää. Muissa rooleissa ovat esimerkiksi Jackie Feininä nähtävä Angela Featherstone (mm. " Operaatio Takedown " ja "Tappajan varjossa"). Myös Daniel Baldwin tekee hyvää työtä Ben Feininä. Baldwin on nähty monissa ison budjetin elokuvissa kuten "Syntynyt 4. heinäkuuta" ja "John Carpenterin vampyyrit". Muissa rooleissa nähdään mm. Sebastian Spence, Kate Trotter, Caroline Barclay, Simon MacCorkindale, John Vernon, Barbara Williams, Lesley-Anne Down ja Bronsonin kolmas ja viimeinen vaimo Kim Weeks. Näyttelytyö on sopivan toimivaa, hurttia huumoria on jonkun verran ja loppuskene on sykähdyttävän kylmä. Ei Bronsonin paras, mutta mielestäni uran kärkitöitä.

Pisteet: 4/5

13.11

Vincent tahtoo merille: Tämä Ralf Huettnerin ("Voll normaaal" ja "Die Musterknaben") ohjaama draamakomedia kertoo Touretten syndrooma sairastavasta Vincentistä joka lähtee sairaalasta viemään äitinsä tuhkia Välimereen, mukanaan Alexander ja Marie, joilla on myös vakavat sairaudet. Heidän peräänsä lähtee Vincentin isä Robert ja hoitajatar Rose. Käsikirjoitus on todella vakuuttava. Kässäri on päänäyttelijä Florian David Fitzin käsialaa ja se sekoittaa komediaa ja draamaa todella mallikkaasti. Fitz on näytellyt myös elokuvissa "Turkkilainen naimakauppa" ja "Hawaiian Gardens"). Fitz tuo hauskalla tavalla Touretten syndrooman oireet esille. Anoreksiaa sairastavan Marien roolissa nähdän Karoline Herfurth, joka on vakuuttavan hyvä omassa roolissaan. Mielestäni elokuvan pääkolmikosta Johannes Allmayer ("Kuka, ellemme me?" ja "In der Welt habt ihr Angst") tekee parhaan roolisuorituksen. Heino Ferch on myös todella hyvä Vincentin isänä. Tohtori Rosen nähtävä Katharina Müller-Elmau ("Papa allein zu Haus" ja "All You Need is Love - Meine Schwiegertochter ist ein Mann") on kohtuu tasokas myöskin. Sivuosissa nähdään myös mm. Karin Thaler, Tim Seyfi ja Ulrich Boris Pöppl. Elokuvassa kuultava musiikki on todella laadukasta ja sen sävelsivät Stevie Be-Zet (mm. "Heimkehr" ja "Der kalte Finger") ja Ralf Hildenbeutel (mm. "...und das ist erst der Anfang" ja "Be.Angeled"). Elokuva on pirun hauska vakavasta aiheestaan huolimatta ja näyttelijät ovat todella hyviä rooleissaan. Laatuleffa todellakin.

Pisteet: 4,5/5