Viikko 44

31.10

Moottoripyöräcowboy: Tämä vuonna 1973 valmistunut rikosdraama ei ollut mielestäni kovinkaan tasokas koska se aaltoili ihan liikaa. Käsikirjoituksen tehneiden Robert Borisin (mm. "Birds of Prey" ja "Some Kind of Hero") ja Rupert Hitzigin (mm. "Night Visitor" ja "Jaws 3-D") olisi varmaan kannattanut lyhentää elokuva tai tehdä murhatutkimuksesta mielenkiintoisempaa. Ohjaajana uran ainoan tehnyt James William Guercio on paikoin kun Sam Peckinpah II kuten taka-ajo ja lopputwisti, joka on helvetin tyly. Soundtrack on myös elokuvan vahvuuksia, varsinkin lopussa soiva Terry Kathin esittämä "Tell Me". Myös kuvaus saa pisteitä sekä pääroolissa oleva Robert Blake (mm. "Lost Highway" ja "Baretta"- televisiosarjan päärooli). Mies on pirun hyvä omassa roolissaan. Muissa päärooleissa ovat Billy Green Bush (mm. "The Hitcher" ja "Alice Doesn't Live Here Anymore" sekä Jack Nicholsonin "Five Easy Pieces") ja Mitch Ryan (mm. "Lethal Weapon" ja "Halloween: The Curse of Michael Myers"). Muissa mainittavissa rooleissa ovat mm. Jeannine Riley, Elisha Cook Jr., Royal Dano, Peter Cetera sekä Nick Nolte pienessä roolissa hippinuorena. Aaltoileva elokuva, josta löytää monia hienoja osia.

Pisteet: 3,5/5

"Masters of Horror" Dreams in the Witch-House: Stuart Gordonin (mm. "Re-Animator" ja "Kulti, kutistin kakarat") ohjaama televisiokauhuelokuva, joka on osa "Masters of Horror"-sarjaa. Käsikirjoitus perustuu H.P. Lovecraftin tarinaan ja sen käsikirjoitti Gordonin kanssa Dennis Paoli (mm. "From Beyond" ja "Castle Freak"). Elokuva on aiheeltaan helvetin sairas, paikoin todella vastenmielinen. Myös Richard Band in (mm. "Troll")soundtrack luo kauhua. Tehostepuoli on kunnossa ja aiheet ovat todella karmeita kuten vauvan tappaminen ja uhraukset. Pääroolissa nähdään pirun vakuuttava Ezra Godden (mm. "Laura" ja "Taistelutoverit"). Mies on juuri nappivalinta nuoren opiskelijamiehen roolin. Pitkän uran tehnyt Jay Brazeau (mm. "Kaksoismurha" ja "Insomnia") on myös mies paikallaan kiukkuisena ja vanhana vuokratalon omistajana. Campbell Lanen ("Unensieppaaja" ja "Tarpeellista tavaraa") rooli vanhana miehenä on vakuuttava. Yksinhuoltajaäidin roolissa nähtävä Chelah Horsdal (mm. "Emily Rosen riivaaja") on myös sopiva rooliinsa. Muissa rooleissa ovat mm. Donna White, David Nykl ja Susan Bain. Verinen ja julma kauhuleffa.

Pisteet: 4/5

1.11

Peppi Pitkätossu karkuteillä: Marraskuun saa kunnian aloittaa tämä Olle Hellbomin (mm. "Veljeni Leijonamieli" ja "Saariston lapset ja hylje") ohjaama lastenelokuva, joka perustuu Astrid Lindgrenin rakastettuun hahmoon Peppi Pitkätossu. Jälleen käsikirjoitus on Lindgrenin käsialaa ja siksi tarina on ihastuttavan ruotsalainen. Myös laulut ja soundtrack, joka on kaksikon Christian Bruhn ("Shanghai 1937" ja "Pirunsaaren kahleissa") ja Georg Riedel (mm. "Min pappa är Tarzan" ja "Roseanna - häväisty nainen") säveltämää. Tehostepuoli näyttää päälleliimatulta, mutta annettakoon anteeksi kun valmistusvuosi on 1970. Pääroolissa Peppinä nähdään ainoa oikea Peppi, eli Inger Nilsson (mm. poliisisarja "Der Kommissar und das Meer" ja saksalaisdraama "Gripsholm"). Nilsson on todella mahtava omassa osassaan saaden hahmoonsa kaiken mahdollisen mitä tarvitaan. Onkin sääli että aikuistuttuaan hän ei saanut luotua kunnon uraa. Annikan roolissa nähdään jälleen Maria Persson, jonka ura jäi Peppeihin. Tämän jälkeen hän avioitui espanjalaisen kanssa ja työskentelee Mallorcalla baarissa. Sääli, siinä meni taas yksi lahjakkuus hukkaan. Sitten Tommin roolissa oleva Pär Sundberg, joka myös syystä tai toisesta lopetti näyttelijänuransa. Aikuisrooleissa oli myös lahjakkyuuksia kuten Hans Alfredson (mm. "Jerusalem" ja "Mies astui junasta") vanhana matkakauppiaana, Benno Sterzenbach (mm. "Suuri huviretki" ja "Intohimon lunnaat") poliisina, Öllegård Wellton ("Tässä on Peppi Pitkätossu" ja "Pinnasi päivän") Annikan ja Tommin äitinä, Walter Richter (mm. "Wo der Wildbach rauscht" ja "Das Amulett des Todes") farmarina, Fredrik Ohlsson ( mm. "Miehet jotka vihaavat naisia" ja "Between Two Fires") Tommin ja Annikan isänä ja Kurt Zips (mm. "2-nenää tankkaa superia" ja "Peukaloisen retket"-animessa saksankielisenä Lassena) vihaisena miehenä. Näyttelijät ovat vakuuttavia, niin myös tarina.

2.11

Marikki: Vuonna 1980 tuli ensi-iltaan Astrid Lindgrenin luomasta pikkutytöstä, Madickenista (Marikki), kertova elokuva. Elokuvan ohjasi näyttelijänä paremmin tunnettu Göran Graffman (mm. näyttelijänä "Pikku kulkuri" ja "Proserpin" sekä ohjaajana "Tango" ja "Skuggan av en hjälte"). Graffmanin ohjautyö on erinomaista ja laadukasta, kuten aiemmista ruotsalaisista elokuvista on tottunut näkemään. Myös Lindgrenin kirjoittama käsikirjoitus on niin koukuttava että olisi toivonut elokuvan kestävän kauemmin kun 1h17min. Lavastus on tehty hyvin ja soundtrackin on säveltänyt Bengt Hallberg (mm. "Vanhan linnan kummitus" ja Anthony Asquithin ohjaama ruotsalais-brittiläinen "Two Living, One Dead"). Musiikki on rautaista ja tuo tarpeellista tunnelmaa. Kaiken kruunaa kirsikka kakun päällä, näyttelijät ja suomenkielinen dubbaus joka on hemmetin hyvin toteutettu. Marikkina nähdään lyhyen uran tehnyt Jonna Liljendahl ja hänen siskonaan Liisana Liv Alsterlund (mm. "Tyttö riesana" ja ruotsalais-italialainen komedia "Un paradiso senza biliardo"). Kumpikin ovat aivan maagisia rooleissaan. Jos sanoisin että he ovat kaikkien aikojen parhaat lapsinäyttelijät, en menisi pahastikkaan metsään. Heidän vanhempiensa rooleissa nähdään Monica Nordquist (mm. "Rakastaja Ruotsissa" ja "Carmilla") ja Björn Granath (mm. "Miehet jotka vihaavat naisia" ja Klaus Härön klassikko "Näkymätön Elina"). Kumpikin ovat erinomaisia. Myös perheen piikana nähtävä Lis Nilheim (mm. "Paratiisi" ja "Chez nous") on sekä kaunis että kyvykäs näyttelijä. Muita poimintoja näyttelijälistoista ovat mm. Birgitta Andersson, Lindgrenin "Vaahteramäen Eemeleissä" näytellyt Allan Edwall ja Sebastian Håkansson (mm. "G" ja "Elettävänä tämä elämä"). Hauska ja opettavainen elokuva jossa pääroolissa oleva ihastuttava Jonna Liljendahl on suorastaan maaginen.

Pisteet: 5/5

Marikin hassut seikkailut: Vuonna 1979 valmistui vuotta ensimmäistä osaa Marikki-elokuvien jälkimmäienen osa: "Du är inte klok, Madicken", jonka myös kirjoitti Lindgren ja ohjasi Göran Graffman. Elokuva jatkaa samalla linjalla niin soundtrackin kun näyttelynkin osalta. Elokuvassa on hauskuutta omasta takaa ja Engströmin sisarukset Margareta "Marikki" ja Elisabeth "Liisa" ovat haukoja ystävystyen elokuvassa erääseen köyhään lapseen ja hänen pikkusiskoonsa. Myös sisarukset saavat pikkusiskon. Tarina on monihaarainen eikä lainkaan yhtenäinen, mutta silti on todella koukuttava ja pisti oikein vihaksi kun se loppu ja pituutta ei ole kuin 1h37min. Pääroolissa ovat edelleenkin Jonna Liljendahl, Liv Alsterlund, Monica Nordquist, Björn Granath, Lis Nilheim, Birgitta Andersson, Allan Edwall ja Sebastian Håkansson. Hieman edellisosaa suuremmissa rooleissa nähdään mm. Yvonne Lombard (mm. "Wellkåmm to Verona" ja "Rakkauden oppitunti") ja "Kerstin Hansson". Näyttelytyö on edelleenkin laadukasta Ruotsi-laatua.

Pisteet: 5/5

5.11

Grease: Tämä Randal Kleiserin (mm. "Sininen laguuni" ja "Kulti, kukistin kakarat") ohjaama musiikaali on erinomainen romanttinen komedia, josta ei vauhtia, draamaa ja huumoria puutu. Se perustuu Jim Jacobsonin ja Warren Caseyin tekemään musikaalin ja nerokkaan käsikirjoituksen kirjoittivat Bronte Woodard ("Can't Stop the Music") ja Allan Carr. Tarina on sopivan simppeli romanttinen paha poika - kiltti tyttö stoori. Myös elokuvan musiikki on maagista, varsinkin päänäyttelijöiden esittämä "SUMMER NIGHTS" ja Olivia Newton-Johnin esittämä nätti "HOPELESSLY DEVOTED TO YOU". Myöskin kappaleet "GREASED LIGHTNING", "LOOK AT ME I'M SANDRA DEE", "BORN TO HAND JIVE" ja "YOU'RE THE ONE THAT I WANT" ovat kovia ja rokkaavia viisuja. Musiikki on aivan tautisen mahtavaa. Myös näyttelijät kuten päärooleissa viillettävät John Travolta (mm. tanssiklassikko "Saturday Night Fever - lauantai-illan huumaa" ja Tarantinon klassikko "Pulp Fiction - Tarinoita väkivallasta") ja kaunis ja kyvykäs laulaja-näyttelijä Olivia Newton-John (mm. "Xanadu" ja toinen yhteistyö Travoltan kanssa elokuvassa "Sykettä suonissa"). Muissa rooleissa ovat mm. Stockard Channing (mm. "Le divorce - Avioero ranskalaisittain" ja "Hitler - pahuuden nousu"), tänä vuonna kuollut Jeff Conaway (mm. komediasarja "Taxi" ja "Wrestling"), Didi Conn (mm. "Frida" ja "Benson") sekä laulaja-näyttelijä Frankie Avalon (mm. "Grindhouse Universe" ja "Bikini Beach"). Näyttelijäkaarti on siis todella kovaa.

Pisteet: 5/5

Talven valoa: Vuonna 1963 ohjasi ruotsalainen ohjaajalegenda Ingmar Bergman ("Fanny ja Alexander" ja "Mansikkapaikka") toisen osansa Jumaalaa käsitellevään trilogiaansa. Ensimmäinen osa on vuonna 1961 valmistunut "Kuin kuvastimessa" ja kolmas osa vuonna 1963 yksi omia henkilökohtaisia suosikkejani oleva "Hiljaisuus". Tämä elokuva jatkaa samalla Bergman-linjalla eli nättiä kuvausta, hyviä näyttelijöitä ja hitaasti etenevää tarinankerrontaa. Tarinan keskiössä on vaimonsa menettänyt maaseutukylän pastori Tomas Ericsson ja häneen toivottamasti rakastunut vanhapiika ja kylän opettajatar Märta Lundberg. Muita henkilöitä ovat pariskunta Persson, raskaana oleva Karin ja itsemurhaa hautova Jonas. Myös kirkon suntio Algot on mukana elokuvassa. Elokuvan on kuvannut Sven Nykvistin (1922–2006), joka on kuvannut monia elokuvia kuten "Uneton Seattlessa" ja "Hyvien ihmisten juhla". Nykvist on tallentanut vanhan kivikirkon ankeuden ja synkeyden erinomaisesti. Myös elokuvan musiikittomuus tukee sitä erittäin hyvin. Bergmanin ohjauksessa loistavat monet näyttelijät kuten Gunnar Björnstrand (mm. Bergmanin "Rakkauden oppitunti" ja "Kiihko") on nerokas pastorina, joka on synkeänä kautta koko elokuvan ajan. Naispääroolissa Ingrid Thulin (mm. Tinto Brassin klassikko "Salon Kitty" ja Bergmanin "Hiljaisuus") on todella vakuuttava. Hän tekee ehkäpä yhden parhaista roolisuorituksistaan, varsinkin monta minuuttia kestävä monologikohtus on suorastaan taidokas näytös Thulinin näyttelijälahjoista. Myös "Hiljaisuus"-elokuvan toinen päänäyttelijä, Gunnel Lindblom tekee vakuuttavaa työtä raskaana olevana naisena, niin myös hänen itsetuhoista aviomiestään näyttelevä Max von Sydow (mm "Manaaja" ja "Neidonlähde"), joka on suorastaan mahtava tässä elokuvassa. "Vaahteramäen Eemeleissä" vakuuttanut Allan Edwall on myös sivuroolissa erinomainen. Näyttelytyö, kuvaus ja ohjaus ovat tämän elokuvan suurimpia vahvuuksia.

Pisteet: 4,5/5

6.11

Magnolia: Vuonna 1999 valmistui Paul Thomas Andersonin uran kolmas täyspitkä elokuva. Muita elokuvia ovat mm. lännendraama "There Will Be Blood" ja "Boogie Nights". Myös Andersonin kirjoittama käsikirjoitus on rautaisen kova, se ei ole tylsä, vaikka pituutta on hieman reilut kolme tuntia. Se pitää koukussaan koko pituutensa ajan, monet sivukoukerot vain lisäävät mielenkiintoa, vaikkapa vanhan sairaan miehen katumus menneisyytensä virheistä, entisen lapsineron nykypäivän seuraaminen baarissa, uuden lapsineron visailu televisiohjelmassa, televisiovisan vetäjän vaikea syöpä, hänen tyttärensä huumeongelma ja poliisimiehen epäonnistuminen urallaan. Jokainen tarina kietoutuu toisiinsa vuorokauden aikana mikä tekee elokuvasta mielenkiintoisen, varsinkin erikoinen loppuratkaisu on Andersonilta mielenkiintoinen ratkaisu. Elokuvan soundtrack on ainutlaatuisen mahtava ja siitä vastasi Jon Brion (mm. "Katastrofikytät" ja "Tahraton mieli"). Musiikki on häikäisevän kaunista ja varsinkin Aimee Mannin esittämät laulut joita elokuvassa kuulaan. Rooleissa on iso nippu ammattimiehiä ja naisia kuten kaunis Julianne Moore (mm. "Kadonnut maailma" ja "Hannibal"), William H. Macy ("Jurassic Park III" ja "Fargo"), John C. Reilly (mm. "Velipuolet" ja "Lentäjä") sekä Tom Cruise ("Top Gun" ja "Jerry Maguire"). Kovaa listaa jatkavat mm. Philip Baker Hall, Philip Seymour Hoffman, Jason Robards, Alfred Molina, Melora Walters, Melinda Dillon ja Jeremy Blackman. Näyttelijät ovat siis todella laatutasua. Hyvä ja erilainen draamaelokuva. Ainoa kumma asia on elokuvan ikärajara 11. Miten elokuva jossa naidaan, juodaan viinaa, vedetään huumeita, kiroillaan, tehdään itsareita, on insestiviitauksia ja muuta mukavaa voi olla K-11. Paremminkin K-15 olisi parempi.

Pisteet: 4/5