28.3
Amélie: Erinomainen esimerkki hyvästä eurooppalaisesta elokuvasta. Nätisti tehty elokuva nuoresta tytöstä, Améliesta, joka etsii itselleen rakasta. Päärooleissa Audrey Tautou ja Mathieu Kassovitz tekevät loistotyötä ja sivurooleista parhaiten mieleen jäivät Serge Merlin, Jamel Debbouze (joka on etevä myös Asterix-elokuvassa), Isabelle Nanty ja Dominique Pinon. Elokuvan ohjannut Jean-Pierre Jeunet on tehnyt loistotyötä ohjaajanpallilla. Laatuelokuva ilman moitteen sijaa. Katsoin elokuvan jo toisen kerran ja elokuva antoi jälleen uutta. Elokuvassa ei ole kyllästyttäviä pätkiä vaan leffa etenee tasokkaana loppuun asti. Miinusta voisi antaa ainoastaan Yann Tiersenin tekemistä musiikeista. Ne eivät erottuneet edukseen muuten tasokkaan elokuvan takaa. Suosittelen elokuvaa kaikille jotka pitävät loistavasta ranskalaisesta romanttisesta komediasta.
Pisteet: 5/5
29.3
La casa nel tempo: Loistava Lucio Fulcin ohjaama kauhuleffa vuodelta 1989. Ennen elokuvaa epäilin arvostelujen perusteella leffan tasoa, mutta elokuva onnistui yllättämään minut positiivisesti. Aivan tajuttoman upea soundtrack, jonka on säveltänyt Vince Tempera. Elokuva on melko brutaali tv-elokuvaksi. Efektit olivat melko hyvin tehtyjä. Näyttelytyö oli perus italotasoa eli kauheaa ylinäyttelyä ja hirveetä kirkumista. Päärooleissa "loistivat" Keith Van Hoven, Karina Huff ja Paolo Paoloni. Sivurooleista parhaiten jäivät mieleen suosikkinäyttelijäni Al Cleaver kartanon puutarhurina ja Massimo Sarchielli kyläkauppiaana. "Juonen" oli elokuvaan väsänneet Fulcin kanssa kaksi italokauhun kynäniekkaa: Gianfranco Clerici ja Daniele Stroppa. Elokuva menee Fulcin elokuvien Top 10:iin. Tajuttoman upea raina. Elokuva tosin ei yllä miehen kaikkein suurimpien saavutusten kuten "New York Ripper" ja "Don´t torture the Duckling" tasolle.
Pisteet: 3,5/5
Rakastaa... Ei Rakasta: Hyvä draama-trilleri naisesta, joka luulee että naapurissa asuva mies rakastaa häntä. Loistava elokuva. Päärooleissa ovat Audrey Tautou ja Samuel Le Bihan. Muutenkin elokuvan näyttelijät ovat taattua ranskislaatua: Isabelle Carré, Élodie Navarre ja Sophie Guillemin. Elokuva on tylyn kylmä aiheeltaan, koska käsittelee arkaa aihetta. Elokuva on ohjaaja Laetitia Colombanin ensimmäinen täyspitkä elokuva ja se valmistui vuonna 2002. Elokuvan tunnelmanluonti on onnistunut melko hyvin. Elokuva jakautuu kolmeen osaan: Ensin Tatoun näyttelemän Angeliquen silmin kerrottuun, sitten Le Bihanin näyttelemän Loïcin silmin nähtynä ja lopuksi elokuva saadaan pakettiin komeasti kertomalla loppu normaalilla kerrontatyylillä paljastaen lopullisesta asian oikean laidan. Ei tuntunut enää loppuratkaisu niin hienolta kun ensimmäisellä katselukerralla, mutta silti elokuva on yksi Ranskan parhaita draamoja.
Pisteet: 4,5/5
30.3 Syntymäpäiväni
L'arrivée d'un train à La Ciotat: Koulussa opettaja näytti tämän minuutin rainan hissantunnilla. Ei mitenkään ihmeellinen. Lumièren veljesten tekemä. http://www.youtube.com/watch?v=v6i3uccnZhQ Tuossa linkki elokuvaan. Elokuvahistoriallisesti tärkeä leffa, mutta ei sillä viihdearvoa nyt ole.
Pisteet: 2/5
Demonia: Lucio Fulcin tuotannon loppupään tuotantoa vuodelta 1990. Elokuva oli haukuttu pataluhaksi monissa paikoissa ja halusin katsoa oliko tuo nyt kaiken sen haukkumisen väärti. No ei kyllä mielestäni ollut. Giovanni Cristianin tekemät musat olivat aivan maagiset upeat, Mario Ciccarellan ja Elio Terriblin tekemät efektit olivat melko hyvät ja näyttelijät (mukaan lukien Fulcin tekemä esiintyminen) olivat melko hyviä: Brett Halsey (viimeinen yhteistyö Fulcin kanssa), Meg Register ja Lino Salemme sekä lyhyen roolin tekevä Al Cleaver. Efekteistä parhaiten jäi mieleen miehen repeytyminen kahtia. Kohtaus oli melko inhottavaa katsella. Muutekin elokuvassa oli todella kylmä tunnelma ja elokuva on kautta pituutensa perus italokauhua, mutta 90-luvun tuomien moraalilakien takia kaikkein raainta gorea ei ole voitu esittää niin paljoa.
Pisteet: 3/5
Mehiläisen elokuva: Täydellinen DramWorks animaatio. Nätti animaatiojälki, Jerry Seinfeldin, Spike Ferestenin, Barry Marderin, Andy Robinin, Chuck Martinin ja Tom Papan tekemä kässäri ja laadukas suomenkielinen dubbi. Ääninä toimivat Janne Reinikainen, Iskelmätähti Laura Voutilainen, Samuli Vauramo ja Jukka Rasila. Täydellinen elokuvanautinto. Ei tarvinnut katsoa kertaakaan kelloon. Animaatiojälki hiveli silmiä. DreamWorks-animaatiot ovat aina olleet omia suosikkeja eikä tämäkään leffa tee poikkeusta. Kannattaa katsoa.
Pisteet: 4,5/5
31.3
La rose écorchée: Harvinaisuus ranskasta. Loistoviihdettä kyllästettynä alastomuudella. Jean-Pierre Dorsayn tekemä soundtrack on yksi parhaita milloinkaan kuultuja. http://www.youtube.com/watch?v=68AYwngHda0 Tuosta klipistä kuulee elokuvan soundtrackia jonkun verran. Kauhu perustuu enemmänkin tunnelmaan. Gorea elokuvassa ei oikeastaan ole yhtään, joka jossain mielessä on osasyy siihen että elokuvassa on niin pelottava tunnelma yllä. Elokuvan ohjaaja Claude Mulot teki elokuvasta yllättävän Jean Rollinin tyylisen, erotiikkaa ja visuaalisuus ovat hyvin tehtyjä. Päärooleissa nähdään Philippe Lemaire, Anny Duperey ja Elizabeth Teissier. Elokuvan kääpiöparina nähdään Roberto ja Johnny Cacao. Vaikka elokuva on tyyliltään Rollinin tyylinen, silti siinä on jotain erilaista verrattuna Rolliiniin. Se ei vain yllä edellämainitun ohjaajan töiden tasolle vaikka siinä onkin alastomuutta todella paljon ja paljon sitä on turhanakin elementtinä.
Pisteet: 4/5
Kilpajuoksu Taikavuorelle: Täyttä Disney-huubaa. The Rock pääroolissa LV:na taksikuskina. Avaruusoliona elokuvassa nähdään AnnaSophia Robb ja Alexander Ludwig ja humpuukitutkijana Carla Gugino. Elokuva on nopeasti etenävä sci-fi-toiminta. Ohjaajana toiminut Andy Fickman on tehnyt vauhdikkaan seikkailun, jossa lausutaan hauskoja One-Linereja. The Rock on äijä ja sopii tämmöiseen tusinaryminään. Efektit olivat leffassa melko CGI-painotteiset. Aivot vaan narikkaan ja katsomaan tätä.
Pisteet: 3,5/5
1.4
Sesso nero: Aloin huhtikuun italialaisen aikuisviihde-elokuvan parissa. Joe D´Amaton ohjaama roskaleffa oli aikas tylsä tapaus. Mark Shannon ja Annj Goren nussivat päärooleissa. Yhdessä kohtauksessa näyttelee D´Amaton luottonäyttelijä George Eastman. Lopussa nähdään elokuvan hienoin efekti (lue: ainoa). Panokohtaukset ovat perustasoa eivätkä ole mitenkään kauhean kiihoittavia ja muutenkin leffa on aikas kaukana D´Amaton kärkipään rainoista. Plussaa Nico Fidencon loistavasta Soundtrackistä. Muutenkin elokuva on niin VHS-aikakauden tusinapornoa ilman sen suurempaa sanomaa.
Pisteet: 2/5
2.4
Cold Fish: Nigh Visions 2011 tapahtuman sunnuntain ensimmäinen elokuva oli tämä japanilainen draama-trilleri vuodelta 2010. Elokuvan musiikeista vastannut Tomohide Harada on tehnyt hienon soundtrackin leffaan. Tehosteet ovat aidonoloiset ja siitä annan plussaa. Näyttelijätyö on asianosaavaa ja itselleni outo ohjaaja Sion Sono teki upeaa työtä ohjaajanpallilla. Elokuva alkaa melko rauhallisesti ja läppää lentää rumputulituksena. Sitten tapahtuu elokuvan ensimmäinen murha ja sitten leffan luonne muuttuu, brutaalia, ikävää väkivaltaa, raiskauksia ja muuta. Alastomuutta on elokuvassa paljon. Elokuva toi aluksi mieleen Shohei Imamuran vuonna 1979 0hjaaman Yön kasvot- elokuvan, mutta Cold Fish on reilusti brutaalimpi ja sairaanpi elokuva. Laatuelokuva ilman muuta, jota suosittelen kaikille jotka pitävät japanilaisesta 2000-luvun draamasta.
Pisteet: 5/5
Finisterrae: Finisterrae oli outo tapaus. En tiedä pitäisikö sanoa että oliko se surkea, uneen vaivuttava taide-elokuva vai loistava, nätisti tehty taide-elokuva. Musiikkia on ollut tekemässä suomalainen Jimi Tenor ja musiikit olivat elokuvassa loistavat, varsinkin lopussa. Näyttelijät Pavel Lukiyanov, Santí Serra ja Yuri Mykhaylychenko tekivät hyvää työtä. Elokuva oli venäjänkielinen, mitä nyt vähän katalooniaa puhuttiin välissä. Taide-elokuva, joka on oivaa unilääkettä, vaikka ei ollut huono. Koko homma meni suurimmaksi osaksi yli hilseen. Elokuva oli osa Night Vision 2011-tapahtumaa. Visuaalisesti elokuva oli erittäin nätti ja tehosteet olivat tahallisen surkeat kuten keppihevonen ja palava hevonen.
Pisteet: 3,5/5
3.4
I Spit on Your Grave: I Spit on your grave, aivan tajuttoman hyvä kauhutrilleri. Ei kuitenkaan alkuperäistä parempi. Enemmän verta ja gorea tässä kuitenkin oli ja siitä minä tykkäsin, se oli esitetty näyttävästi. Näyttelijät olivat tavallista b-tasoa. Sarah Butler oli loistava Jenniferinä ja hän oli semmoinen sadisti että heikompaa hirvittää. Gore oli nättiä ja oli inhottavaa katsella kidutusta. Vuoden 1978 versioon verrattaessa tämä oli raaempi, mutta itse raiskaus oli jäänyt tässä tulkinnassa, jonka ohjasi Steven R. Monroe, taka-alalle. Sarah Butlerin lisäksi elokuvaassa näyttelivät mm. Jeff Branson, Andrew Howard, Daniel Franzese ja Rodney Eastman. Näyttelijät, kuten aiemmin jo totesin etupäässä Tv:ssä näytelleitä, mutta heidän roolisuorituksensa eivät olleet kauhean kehnoja. Nuorta Chastity-tyttöä näytellyt Saxon Sharbino teki yhden elokuvan muistettavimmista sivurooleista. Kyllä tämän K-18 splattauksen voi kieli poskella katsoa, mutta samanlaista inhontunnetta tästä ei saa kun alkuperäisestä Meir Zarchin ohjauksesta.
Pisteet: 4,5/5
Erikoisleiri no 7: Perus jenkkihuttua. Natsiekspolaatio ennen Ilsa-SS:n naarasusi- elokuvaa. Elokuvan valmistusvuoteen 1969 nähden yllättävän tylyä väkivaltaa ja seksuaalisuutta. Päärooleissa olleet Bob Cresse, Maria Lease ja Kathy Williams tekevät tasapaksut roolisuoritukset. Ohjaajan penkillä istui joku Lee Frost, joka ei ollut itselleni tuttu, kuten ei kukaan muukan leffan henkilöistä. Lopussa jokunen nätti gore-efekti, mutta muuten elokuva häviää muiden keskinkertaisten natsiekploaatioden joukkoon. Elokuva häviää reilusti eurooppalaisille natsiekspolaatioelokuville, joissa on paremmat soundtrackit, näyttelijät laadukkaampia ja ne ovat raaempia. Loppujen lopuksi aikas tylsä leffa. Mielenkiintoisempia natsiaiheisia elokuvia on olemassa, kuten "Ilsa - SS:n naarassusi", "La bestia di Calore" ja "Yöportieri". Elokuvasta voisi sanoa vielä sen verran että natseja näyttelleet olivat juutalaisia. Ohjaaja Lee Frost tekee pienen cameon elokuvassa. Kehotan katsomaan tämän vain jos tarjolla ei ole mitään edellämainittuja nimikkeitä.
Pisteet: 2,5/5
Night of Bloody Horror: Kauhuelokuva 1960-luvun lopusta (1969). Ohjaajana Joy N. Houck Jr. on tehnyt keskitason kauhuilun, jossa on muutama todella sykähdyttävä kohtaus. Elokuvassa oli nättejä gore-tehosteita, jotka 70- ja 80-luvun kauhuleffojen rinnalla ovat aika naurettavia. Kirves rintaan ja nuppineula silmään eivät vielä tänäkään päivänä ole menettäneet tehoaan verrattaessa muihin ajan kauhuihin. Päärooleissa Gerald McRaney ja Gaye Yellen tekevät ihan kelpo roolit, mutta ei tässä pienen budjetin leffassa mihinkään Oscar-palkintoon pyritä. Loistoviihdettä tämä pikkuviosta huolimatta oli. Elokuva on 16 mm kelalle kuvattu indie-pätkä, joka antoi sille pientä kalkkuna-arvoa. Nykypäivänä tämmöisiä ei enää tehdä, mikä on sääli koska näissä on tunnelmaa eikä niinkään splatteria. Joy N. Houck Jr. ja Robert A. Weaver ovat kirjoittaneet elokuvaan näiden muutamien verikohtausten ympärille lähes loistavan tarinan.
Pisteet: 3/5
Nuoret soturit: Nuoret soturit on oiva kasaritoiminta -80 luvulta. James Van Patten, Anne Lockhart ja Mike "Chuckin poika" Norris pääosissa ja sivurooleissa kovia nimiä: Ernest Borgine ja Richard "Shaft" Roundtree. Loppupuolella aika hyviä veriefektejä. Lawrence D. Foldesin ohjaus melko sujuvaa. Mukana paljon hauskoja kohtauksia, alastomuutta ja sadistista väkivaltaa. Lopetus elokuvalle oli aikas tyly. Ihan puhdasta 80-lukua parhaimmillaan.
Pisteet: 4/5
Mil gritos tiene la noche aka Pieces: Night Visions 2011- tapahtuman viimeinen leffa. Aivan tajuttoman loistava espanjalaiskauhuilu. Mukana monia hyviä näytteijöitä kuten Edmund Purdom. Muissa rooleissa ovat mm. Christopher George,Frank Braña, erittäin hotti Lynda Day George, Paul L. Smith ja Ian Sera. Mukana muutamia hauskoja kohtauksia, mutta mikään komedia Pieces sentään ei ole vaan elokuvassa on yhdet sadistemmat tapot mitä olen nähnyt. Hissikohtaus on yksi sairaimpia koskaan ja lopputwisti on yksi onnistuneimpia milloinkaan. Kaikki Perjantai 13 päivät ja Halloweenit jäävät nuoleen pölyä kun Pieces vetäisee moottoritietä 150 km/h lasissa ohi.
Pisteet: 5/5
