Viikko 42

19.10

El Coyote - Musta naamio: Tämä meksikolainen länkkäri, joka perustuu José Mallorquín "El Coyote"-tarinoihin, on todella pitkäveteinen. Elokuvassa, jolla ei ole pituutta kun 1,05h, ei tapahdu mitään. Tylsyyttä lisää etten ole tutustunut alkuperäistarinaan ja elokuvassa ei ollut tekstityksiä. Elokuvaan mahtuu toki muutama hyvä kohtaus, joka kuitenkin on pieni lohtu. Elokuvan ohjasi kaksikko Joaquín Luis Romero Marchent ja Fernando Soler. Espanjalaissyntyisen Marchentin filmografiasta löytyy monia länkkäreitä kuten "Zorro-naamioitu ratsastaja" ja "7 tunnin verilöyly". Jo mykkäkaudella ohjaajauransa aloittanut Soler on myös ohjannut monia elokuvia kuten "Rosenda" ja "Yesenia". Käsikirjoitustiimissä olivat mukana Pedro Chamorro ja Pedro Masó sekä tulevaisuuden nimi, Jesus Franco. Elokuvan musiikki on nättiä (musiikista vastasi Odón Alonso) ja näyttelijätkin ovat erinomaisia. Pääroolissa nähdään vakuuttava Abel Salazar. Sivurooleissa ovat mm. Gloria Marín, Manuel Monroy, Rafael Bardem, Santiago Rivero, Antonio García Quijada, Mario Moreno ja Julio Goróstegui. Hyvät näyttelijät eivät kuitenkaan estä pitkästymästä. Tylsä, muttei huono.

Kauhujen kylä: Italialaisen ohjaajananeron Lucio Fulcin vuonna 1972 ohjaama Giallo, jossa vuoristokylässä alkaa kuolemaan nuoria poika. Elokuva etenee nopeasti ja käsikirjoitus on mielenkiintoinen. Käsikirjoituksen kirjoittivat Gianfranco Clerici, Lucio Fulci ja Roberto Gianviti. Soundtrack taas on Fulci-elokuvien kärkipäätä, varsinkin Ornella Vanonin esittämä ja Riz Ortolanin sanottama Quei Giorni Insieme a Te. Muukin musiikki on ilmiömäistä. Samoin tehosteet ja maskeeraus. Päärooleissa on iso kasa tunnettuja eurooppalaisia näyttelijöitä. Naiskauneutta edustavat Florinda Bolkan, Barbara Bouchet ja Irene Papas, joista Bouchet esittää jopa kauniit rintansa. Hikisiä italialaismiehiä edustavat mm. Tomas Milian, Marc Porel ja Georges Wilson. Fulcin uran toiseksi paras elokuva, heti "New York Ripperin" jälkeen.

20.10

Paholaisen naamio: Vuonna 1960 uransa alkuvaiheessa ollut Mario Bava ohjasi tämän erinomaisen kauhuelokuvan paholaisen naamiosta. Ohjaus on tasaisen varmaa ja nelikon Ennio De Concini, Mario Serandrei, Mario Bava ja Marcello Coscia kässäri, joka perustuu Nikolai Gogolin novelliin "The Viy" on toimiva. Elokuvan musiikkiraita on myös laadukas ja sen sävelsi Roberto Nicolosi. Tehosteet eivät ole paljoa joutuneet ajan hampaisiin ja lavastus on erinomaista. Enkkudubbikin on laadukas. Päärooleissa nähdään erittäin seksikäs Barbara Steele sekä John Richardson, Andrea Checchi, Ivo Garrani, Arturo Dominici, Enrico Olivieri ja Antonio Pierfederici. Elokuva ei ole paras Bavan elokuva, mutta silti aivan erinomainen kauhistelu 60-luvun Italiasta.

22.10

The Last Fight: Vuonna 1996 valmistunut Joe D´Amaton ohjaama ja Rocco Siffredin tähdittämä pornoleffa kuuluu klasisseen kolmen pisteen joukkoon. Elokuva ei ole mitenkkän ihmeellinen, muttei myöskään huonokaan. Se on tasapaksua panemista 96 minuuttia. Amaton ohjaus on ihmeellisen tasokasta verrattuna muuhun pornotuotantoonsa. Elokuvassa oleva juonentynkä jää pahasti kuitenkin pornokohtausten alle. Ei sillä että kohtaukset olisivat huonoja, mutta niitä on reilusti liikaa. Loppukohtaus on eeppisyydessään aivan omaa luokkaansa. Myös musiikki on tasokasta syntikkapoppia. Dialogin taso ja tilanteet milloin kuksitaan saavat hymyn naamalle. Näyttelijät, jotka eivät osaa edes kunnon engantia. tekevät vakavasta dialogista paikoin farssimaisen kehnoa. Päärooleissa nähtävät Rocco Siffredi ja Hakan Serbes ovat ihan kelpoja rooleissaan. Kumpikin tekevät tasokasta työtä esitellessään isoja molojaan. Sivuroolissa vilahtaa myös Siffredin vaimo Rosa Caracciolo (oik nimeltään Rosza Tassi). Muissa rooleissa ovat mm. Barbie Angel, Holly Body, Sindee Coxx, Diamond, Roxanne Hall, Vince Voyeur, Lana Sands, Mercedes, Dave Hardman sekä kovan luokan pornoammattilainen Max Hardcore. Kohtalainen elokuva, muttei mikään kauhean ihmeellinen.

23. 10

Private Gold 67: Millionaire: Espanjalaista pornosekoiluva 2000-luvun puolivälistä. Elokuvassa on jonkinsortin juoni sen jatkuvan naimisen lomassa. Elokuvan ohjasi ja käsikirjoitti Alessandro del Mar joka tekeekin ihan ok työtä kameran takana. Elokuvan soundtrack on melko onnistunut ja sen sävelsi Oreste Fiengo. Päärooleissa nähdään monia eurooppalaisia pornonäyttelijöitä, joiden toivoton englanninkielinen dialogi saa hymyn huulille. Päärooleissa nähdään mm. unkarilainen Claudia Ferrari, tsekkiläinen George Uhl, tsekkiläinen Lucy Lee, ranskalainen Delfynn Delage sekä saksalainen Horst Baron. Kohtalainen jynkkyraina, muttei yllä Brigitte Lahaien kultakauden leffojen tasolle.

23.10

Mississippi palaa: Loistava rikosdraama Yhdysvaltain historian synkistä hetkistä vuonna 1964. Elokuvan ohjasi itselleni outo Alan Parker tehden mielestäni erinomaista työtä ohjaajanpallilla. Käsikirjoituksen oli taasen väkertänyt Chris Gerolmo. Tarina etenee eteenpäin ilman suurempia huomautuksia. Elokuvan soundtrack tehostaa kerrontaa erinomaisesti. Tarina on koukuttava, soundtrackillä kuultavat kappaleet erinomaisia ja näyttelijätyö todella asiansaosaavaa. Pääparina nähdään pitkän linjan ammattilaiset Gene Hackman ja Willem Dafoe. Kumpikin vetävät roolinsa vaadittavalla tasolla. Sivuosissa nähdään mm. kaunis Frances McDormand, "Taru Sormusten herrasta"-leffoista tuttu Brad Dourif, "Full Metal Jacketista" tuttu yrmynaama R. Lee Ermey sekä Steaven Seagalin "Patriootissa" pahiksena öykkäröinyt Gailard Sartain, kovan luokan populaa siis. Upea kuvaus rasismista ja sen väkivaltaisuudesta.