Viikko 34

22.8

13 ja risat: Tyttö, joka muuttuu toivomuksensa takia 13 vuotiaasta 30:kymppiseksi on idealtaan ihan kiva. Miten se toimii tässä Gary Winickn ohjaamassa ja Josh Goldsmithin ja Cathy Yuspan kynäilemässä elokuvassa. Muutamaa pikku vikaa lukuunottamatta hyvin. Elokuvan suurin ongelma on loppu, joka on hitusen tönkkö ja toinen pahempi ongelma on että draamaa on hiukan liian paljon (saa olla, muttei näin reilusti). Muuten elokuva on malliesimerkki toimivasta romanttisesta komediasta. Elokuvan soundtrack on laadukas ja sillä kuullaan monta hyvää biisiä kuten Belinda Carlislen esittämä Mad About You sekä Love is a Battlefield, jonka esittää Pat Benetar (kappaleen musavideo on DVD:n ekstroissa). Elokuvan huumori on erittäin hauskaa ja muutamaan kertaan sai oikein kunnolla revetä kuten kohtauksessa jossa tämä 13-vuotias 30:n ruumiissa menee iskemään jotain 13-vuotiasta poikaa ja tytön kaveri tulee sanoon että "lopeta, haluatko vankilaan?". Elokuvan pääroolissa nähdään komediaelokuvissa usein näytellyt Jennifer Garner ja hänen ihastustaan Mark Ruffalo. Pääosanäyttelijät ovat erinomaisia. Sivurooleissa olivat mm. ihan nätti Judy Greer, Andy "Klonkku" Serkis, Sam Ball ja Marcia DeBonis. Nuorta Jennaa näytteli Christa B. Allen, joka oli ihan sievä, mutta hiukan alinäyttelee. Hänen ihastustaan, Mattia, näyttelee Sean Marquette. Kelpo komedia, tässä saa nauraa.

23.8

Hautausmaasaari: Tämä ruotsalainen vuonna 2004 tehty mysteeriseikkailu on Blytonin "Viisikko"-kirjojen hengessä tehty elokuva. Elokuvan ohjasivat kaksikko Martin Forsström ja Daniel Möllberg ja erittäin onnistuneesta käsikirjoituksesta vastasivat Martin Forsström, Daniel Möllberg ja Richard Paulson. Elokuvassa eräälle saarelle saapuu kesäksi kotiin Henrik-niminen teinipoika ja samalle lautalle sattuu samanikäinen Anna-tyttö. Saarella Henrikin veljet, Kristian, Oskar ja Erik ottavat hänet vastaan. Saaren lähellä kuitenkin eräällä saarella on nähty venäläisiä ja jahti heidän nappaamisekseen on kova. Kun veljesten kaveri, vanha Pettersson katoaa alkavat veljekset, apunaan Anna, tutkia asiaa. Juoni on erittäin tiivistunnelmainen ja painajaiskohtaus oli toteutettu erittäin hyvin. Musiikista vastasivat Fredrik Wahlin ja Moonchild niminen naisbändi. Nuoret näyttelijät tekevät erinomaista työtä, kuten ruotsalaisilla on tapana. Veljeksinä nähdään Kasper Lindström, Jim Ramel Kjellgren, Arild Lagergren Jernselius ja Samuel Lucki-Rakana. Silmänruokana nähdään uransa ainoan leffaroolin tehnyt Helena Jacobsson Anna-tyttönä. Petterssonina nähdään erinonomaisen uran tehnyt Torsten Wahlund (mm. sellaisia elokuvia kun "Saari maailman huipulla", ruotsalais-jugoslavialainen western "Wild West Story", Dennis Hopperin tähdittämä svedutrilleri "Vaarallinen tehtävä" ja Keve Hjelmin ohjaama "Kuningas Henrik neljäs"). Veljesten vanhempia näyttelevät nätti Lotta Ramel ja Leif Andrée. Venäläisiä (jotka puhuvat oikeata venäjää) näyttevät Pjotr Giro, Georgi Staykov, Gabriel Pac ja Juri Schwartz. Myös Wahlund puhuu loistavaa venäjää. Kaikinpuolin mukiinmenevä ruotsalainen seikkailuelokuva, johon on saatu tungettua mukaan se pakollinen Hollywoodvientituote: päähenkilöiden salamarakastuminen.

24.8

Rikospoliisi Marja Kallio-Tuulen puolella: Minua on pitkään harmittanut suomalaisen nykyelokuvan ankea tasoa. Ainoat mielestäni katsottavat kotimaiset rajoittuvat Åke Lindmannin, Klaus Härön ja muutamiin sotaelokuviin, joten hurraahuudot ovat olleet harvassa. Tässä Leena Lehtolaisen romaaniin perustuvassa Tv-"elokuvassa" on sitä jotain, ja tälle annan kuuluvat abloodit. Elokuvan ohjasi Johanna Vuoksenmaa ja romaanin pohjalta kirjoitti Tove Idström. Elokuvassa on kautta koko keston (n.3 h) ajan oikeanlainen, realistinen asenne poliisien toimintaan. Vaikka se on hiukan romantisoitu, niin CSI ja muiden Hollywoodsarjojen tasolle ei kuitenkaan vaivuta (en halua haukkua CSI:tä, koska se on loistava sarja). Elokuvan soundtrack taas on aivan suomaisten tv-tuotosten kärkipäätä ja sen sävelsi DJ Slow (oikealta nimeltään Vellu Maurola). Elokuvaan on saatu sekoitettua sopivassa suhteessa draamaa, jännitystä, rauhallista elämänmenoa ja toiminnallinen loppukohtaus. Elokuvan pääroolissa nähdään euroopassakin uraa luonut Minna Haapkylä. Sivurooleissa muiden poliisien rooleissa oli kasa kovanluokan suomalaisia tähtiä: Petteri Summanen (Maria Kallion aviomiehenä), Juha Veijonen, Hannu-Pekka Björkman, Kari Hietalahti, Amira Khalifa, Kari-Pekka Toivonen ja Robert Enckell. Muissa sivurooleissa olivat mm. Pirkko Hämäläinen, Taneli Mäkelä, Esko Mäkelä, Antti Virmavirta ja yhden leffan parhaista rooleista tehnyt Liisi Tandefelt.

25.8

The Perfume of the Lady in Black: 1970-luku oli vuosikymmen, joilloin tehtiin liukuhihnalta kasapäin kauhujännäreitä. Tämä Giallo-genren edustaja vuodelta 1974 on alansa kärkipäätä. Elokuva Il Profumo Della Signora In Nero on Francesco Barillin ohjaama ja sen käsikirjoitti Barilli, yhdessä Massimo D'Avakin kanssa. Giallo-genre on tullut itselleni etupäässä tutuksi Lucio Fulcin ja Dario Argenton klassikoiden (Kauhujen kylä, Tenebre) kautta ja tämä teos häkellytti minut, koska se ei ollut lähes yhtään raaka, paitsi viimeinen parikymmenminuuttia, jossa efektit oli hoidettu mallikelpoisesti. Elokuvan nätin soundtrackin oli säveltänyt nero nimeltään Nicola Piovani. Elokuvan pääroolissa nähdään amerikkalainen, euroopassa uraa luonut Mimsy Farmer ("Body Count", "Concorde Affaire '79"). Aiemmissa elokuvissa, jotka häneltä olen nähnyt, hän on semmoinen siveyden sipuli, mutta nyt hän esittelee hiukan rintojaan ja karvakolmiokin vilahtaa. Sivurooleissa nähdään mm. Maurizio Bonuglia, Mario Scaccia, Jho Jhenkins, Nike Arrighi ja Donna Jordan. Jos yksi sivunäyttelijä täytyy nostaa muita korkeammalle, se on vasta 9-vuotias Lara Wendel. Seuraava roolityö tästä tulisi olemaan vuonna 1977 valmistunut kohua, sensuuria ja kieltoja saanut draama "Spielen wir Lieben". Wendel tekee pienen roolinsa erinomaisesti. Vaikka elokuva onkin hyvä niin ainoa miinus tulee siitä että elokuva on italiaksi joka varsinaisesti ole elokuvan vika vaan sen vika ettei siinä ole enkkutekstejä.

27.8

Vampire Girl vs Frankenstein Girl: Tämä oli jo vuoden kolmas japanilainen Splatter-elokuva. Kaksi aiempaa olivat Tokyo Gore Police ja The Machine Girl. Tämä oli näistä kolmesta paras (ei sillä että kaksi muuta olisivat olleet huonoja). Elokuva on tarkoituksella yliampuva ja tarkoituksella CGI:it ovat supersurkeat. Elokuvan ohjauksesta vastasivat kaksikko Yoshihiro Nishimura ja Naoyuki Tomomatsu, joista Nishimura on vastannut sellaisten splatter-elokuvien ohjauksesta kun Tokyo Gore Police (2008), RoboGeisha (2009), Helldriver (2010) ja Mutant Girls Squard (2010). Näistä RoboGeisha on kiltein, lähes lastenelokuva. Mutta tämä ei ole lastenelokuva, vaan puhdas väkivaltakomedia, jossa veri lentää sellaista tahtia ettei ole tosikaan. Elokuva perustuu Shungiku Uchidan mangaan "Kyûketsu Shôjo tai Shôjo Furanken" ja sen käsikirjoitti elokuvaksi Naoyuki Tomomatsu. Elokuvan aivan täydellistä hipovan soundtrackin sävelsi Kou Nakagawa. Elokuvan efektit, kuten aiemmin mainitsin, olivat aivan persiistä, mutta tarkoituksella, koska se toi elokuvaan sen sopivan kieli poskella meiningin ja elokuvan huumori oli aivan sairaan hauskaa. Pääroolissa Vampyyrityttönä oli söpö Yukie Kawamura ja Frankensteintyttönä Eri Otoguro. Miespääroolissa oli erinomainen Takumi Saitô. Vaikka elokuvan näyttelijöitä on vaikea kehua erikoiskiitosta saa superseksikäs Sayaka Kametani terveydenhoitajana, Tokyo Gore Policessakin näytellyt Jiji Bû ja superstara ja ex-malli Eihi Shiina lyhyestä roolistaan. Kanji Tsuda oli aivan sekopäisessä roolissaan mahtava. Statisteiksi jäävät Namie Terada ja Takashi Shimizu tekivät myös ihan kelpo roolit.

La casa 4 (Witchcraft) : Ei helvetti millasta sontaa voidaan italiassakin suoltaa, tai ei nyt täysin italiassa, sillä osa rahasta tuli jenkeistä. Vaikka elokuva olisi kuinka halpis, niin jonkilaista tasoa siinä sentään pitää olla sentään, vaikka käsikirjoituksessa. Elokuva toimii jatko-osana samana vuonna ilmestyneelle Umberto Lenzin La Casa 3-elokuvalle. Nyt ohjaajana oli vain Fabrizio Laurenti. Elokuvan oudon kässärin rustasivat Harry Spalding ja monien elokuvien veteraani Daniele Stroppa. Elokuvassa on huonouden lisäksi muutamia hyviä osia kuten muutama pelottava kohtaus ja parit gore-tehosteet ja tietenkin edellisestä osasta poiketen tässä on hieman erotiikkaa kuten Catherine Hicklandin tisut. Elokuvan muissa rooleissa nähdään Baywatchista ja Ritari Ässästä tuttu David Hasselhoff ja Manaajassa tunnetuksi tullut Linda Blair. Lisäksi rooleissa ovat mm. Annie Ross, Hildegard Knef, Leslie Cummingm, Robert Champagne, Rick Farnsworth ja Michael Manchester. Jos ei ole parempaa saatavilla niin kyllä tämän katsoo.

Lolita Vibrator Torture: Kerran nettiä surffatessani huomasin tämmöisen elokuvan ja ajattelin että mitähän se pitää sisällään. No siispä katsoin sen ja huomasin että se oli aika juoneton tapaus, jossa oli tosin omat hetkensä. Elokuva on niitä elokuvia mitä ei kannata katsoa jos on herkkä seksuaaliselle väkivallalle. Elokuva kertoo nuoresta yläasteella olevasta tytöstä ja hänen kaappaajansa välille syttyvästä romanttisesta suhteesta. Elokuvan ohjasi monien tämmöisten "törkyleffojen" ohjaaja Hisayasu Sato ja käsikirjoitti Shirô Yumeno. Elokuva ei tosiaankaan ole elokuvahistoriassa mitenkään ihmeellinen raina, mutta näyttelijät: Yutaka Ikejima, Kiyomi Ito ja Takeshi Itô tekivät melko hyvää työtä päärooleissaan. Elokuva oli tyyliltään aika paljon samankaltainen kun Guinea Pig-lyhärit.

28.8

Super Gore Girl: Ei hemmetti miten japanilaiset voivat suoltaa näitä loistorainoja joka tuutista. Nyt ohjaajana toimi Toshio Tabuchi tehden tämän upealla visuaalisella ilmeellä, nätillä musiikilla ja erinomaisilla gore/splatter-efekteillä leikittelevän lyhytelokuvan (45 min). Elokuvan käsikirjoitus on erittäin nerokas sekoittaen viittauksia kommunistiseen tyttöjärjestöön sekä kristinuskoon. Vaikka elokuva luokitellaankin splatteriksi, sitä tosin ei ole kuin muutama minuuti lopussa ja se on erittäin brutaalia. Elokuvan visuaalisuus hivelee silmää erinomaisuudellaan. Päärooleissa olevat tytöt eivät varsinaisesti ole näyttelijöitä, mutta suorittavat tonttisa silti erinomaisesti. Rooleissa nähdään AKB48-tyttöbändistä tuttu Sayaka Akimoto, laulaja-malli Nao Nagasawa, Miki Yabe sekä Miss Magazine 2007 Aika. Kelpo sekoilu tämä oli.

The Adventures of Ichabod and Mr. Toad: Disneyn 11 klassikko, mutta yksi heikoimmista, muttei kuitenkaan läpeensä surkea. Ok animaatio, muutama nerokas oivallus sekä pari hauskaa vitsiä tässä on. Elokuvassa on kaksi lyhyttä tarinaa: Kenneth Grahamen kirjoittama brittisatu "Kaislikossa suhisee" ja Washington Irvingin kirjoittama amerikkalainen satu "Legenda päättömästä ratsumiehestä". Ensimmäinen oli se paremmin toteutettu ja se oli ennestään itselleni tuttu. Tarina etenee hyvin ja päääänirooleissa olevat Eric Blore, J. Pat O'Malley, Colin Campbell, Campbell Grant ja Claud Allister tekevät kelpo työtä. Mutta toinen puolisko elokuvasta ei ole kauhean tasokasta. Ainoastaan laulajalegenda Bing Crosby tuo siihen kertojanroolissaan jotain mielenkiintoa. Animaatio on nättiä ja elokuvan parhaat vitsit ovat tässä, mutta kerronta tökkii jotenkin ja pahasti. Elokuvan loppukin on jotenkin jäykähkö eikä jaksa innostaa sen pahemmin. Lopetus on muutenkin niin ei-Disneymäinen että pahaa tekee. Klassikko tämä on (tehty 1949), mutta sen aaltomaisesta poukkoilusta en pidä. Kannattaa mielummin katsoa Kaislikossa suhisee-elokuva omana teoksenaan.