viikko 29

18.7

Predator 2- Saalistaja: Tämä Predatorin jatko-osa ei yllä samalle tasolle kun Arskan superhyvä ykkösosa, mutta on muutamasta pikku kämmistään huolimatta ihan katsottava scifitoimintarymistely. Elokuvan ohjauksesta vastasi Stephen Hopkins ja kässäristä vastasi veljespari Jim ja John Thomas. Musiikkipuolella on elokuvan ensimmäinen moitteenpaikka. Alan Silvestri ei saa oikeen aikaan musiikkia joka saisi jännitystä eikä mitään muutakaan aikaan. Muutaman hyvän sävellyksen hän kuitenkin on saanut aikaan, parempi se kun ei mitään. Elokuvan toinen moite tulee siitä että yksi kohtaus on käsikirjoitettu suoraan sanoen päin vittua. Mitä varten julma, tunteeton ja sadistinen Predator säästää sen raskaana olevan poliisinaisen hengen. Eikö jenkit pysty esittään mitään valtavirrasta poikkeavaa väkivaltaa. Se on vaan niin nolo kohtaus. Suuri ja julma Predator säästää naisen hengen. Näyttelijät taas ovat erittäin hyviä. Danny Glover tekee loistavan pääroolin, mutta muut näyttelijät kuten oma suosikkini Gary Busey, Rubén Blades, Maria Conchita Alonso ja Bill Paxton jäävät todella statisteiksi Gloverin saaden suurimman osan ruutuajasta. Tämä on kolmas moka leffan tekijöiltä. Muutamista pikkuvioistaan huolimatta ihan viihdyttävä raina oli kyseessä. Kyllähän tän katsoo, mutta mielummin katsoo Arskan tähdittämän ykkösen.

19.7

Harry Potter ja kuoleman varjelukset- osa 2: Viimeinen ja paras Potter-elokuva. Elokuvassa ei ole pahempia heikkouksia, vaan rajua toimintaa alusta loppuun loistavilla näyttelijöillä. David Yates on ohjannut vauhdikkaan elokuvan ja Steve Kloten on saanut Rowlingin kirjasta tehtyä upean elokuvakäsikirjoituksen. Alexandre Desplatin musiikki korostaa vielä tätä upeaa taistelua hyvän ja pahan välillä. Harry Potterin roolissa jatkaa kahdeksannen kerran erinomainen Daniel Radcliffe. Muissa päärooleissa ovat Emma Watson ja Rupert Grint. Pahiksen roolissa on kuin siihen luotu Ralph Fiennes. Myös Alan Rickman, Evanna Lynch ja Helena Bonham Carter tekevät vahvat roolisuoritukset. Elokuvassa on paljon näyttelijöitä joista valtaosa jää toiminnan alle ja tarina keskittyi vahvasti Harryn ympärille. Kaikin puolin sarjan päätös on kunniakas ja nyt voisin lukaista kirjasarjan läpi toistamiseen.

23.7

Mikin jouluaatto: Nyt vihdoin ja viimein sain nähdä tämän klasikkoanimaation, jonka joskus lapsena olen tainnut jo nähdä. Elokuva on yksi parhaista Disneyn tekemistä animaatiolyhäreistä ja niitä harvoja jotka todella koskettavat itsenäni. Animaatio on huipputasoa ja ääninäyttely erinomaista, mutta Charles Dickensin alkuperäistarinaan perustuva käsikirjoitus on aivan upea saaden täydet pisteet. Hahmot on rakennettu hyvin ja lyhyeen, vajaaseen puoleen tuntiin, on saatu kasattua kaikki alkuperäisen tarinan hyvät elementit. Itse alkuperäistarinaa en ole lukenu, mutta tämän elokuvan pohjalta tehty Disney-kuvakirja on itselleni tuttu ja se antoi minulle kiinnostuksen katsoa tämä animaatio. Aiheesta tehty komediaelokuva on myös hyvä, mutta tämä hakkaa kaikki tulkinnat mahtavuudellaan. Pääroolissa kuullaa aivan loistava Alan Young. Hänen skottimurteinen puheensa tuo hahmoon syvyyttä. Muissa rooleissa ovat mm. Wayne Allwine, Will Ryan ja Clarence Nash. Musiikki on sopivaa, muttei yllä mihinkään ilmiömäiseen. Laatulyhäri, joka on opettavainen.

24.7

Mickey's Revue: Tämä vuonna 1932 valmistunut Wilfred Jacksonin ohjaama Mikki-lyhäri on hauska ja erittäin hyvin animoitu. Hahmot ovat kuitenklin kaukana nykyaikaisista versioistaan, mutta kyllä ne tunnistaa. Mikki on aika vekkuli hahmo ja Minni samaten. Parhaat naurut saa pienistä kissanpennuista ja Hessun isästä (tai jostain sellaisesta). Musiikki on tehty hyvin ja ääninäyttelijät tekevät hyvää työtä (vaikka tässä ei olekkaan dialogia, niin naurut ja Pluton haukkuminen on tehty ääninäyttelijöitten avulla). Rooleissa ovat Pinto Colvig, Walt Disney itse sekä Marcellite Garner. Ihan kiva Mikki-lyhäri. Näitä on aina välillä kiva katsella.

Höyrylaiva Ville: Harvinainen Mikki-lyhäri vuodelta 1928. Tämä on ensimmäinen julkaistu, mutta kolmas valmistettu Mikki-elokuva. Elokuva on erittäin lyhyt mutta kahdeksassa minuutissa on paljon erittäin onnistunutta huumoria, vaikka se meneekin eläinrääkkäyksen puolelle paikoitellen joidenkin mielestä. Nämä vanhat hahmot ovat jotenkin parempia kuin nämä uudet. Mikki on ilkikurinen keppostelija, Minni statistityttö ja Musta Pekka on paha, mutta silti tekee rehellistä työtä. Musiikki on erittäin hyvää ja Walt Disney tekee kaikki elokuvan ääniroolit.

Mickey's Rival: Jälleen vanha Mikki-lyhäri. Nyt se oli väreissä. Tarina on aika hyvä: Mikki ja Minni piknikillä metsässä, kunnes Mikin kanssa kilpaa Minniä liehittelevä Mortimer tulee paikalle ja pillastuttaa härän näiden perään. Animaatio on erittäin onnistunutta, kuten aina. Ohjaajana toimii Wilfred Jackson. Musiikki on tavallista tasoa ja ääninäyttelijät, Walt Disney ja Marcellite Garner tekevät laatutyötä tässäkin animaatiossa. Hiirien dialogi on kuitenkin pikkasen epäselvää. Näiden muutamien lyhäreiden kautta Marcellite Garner on noussut omiin ääninäyttelijäsuosikkeihini.

Viisas kana kananen: Aku Ankan ensimmäinen esiintyminen tapahtui tässä vuonna 1934 valmistuneessa animaatilyhytelokuvassa. Taide on tehty tässä erittäin hyvin, Leigh Harlinen säveltämä soundtrack on erinomainen ja tarina hauska ja opettavainen: palkkaa ei saa jos ei tee sen eteen töitä. Hahmot ovat Aku Ankka, Viisas Kana kananen (joka on Klaara Kotkon esikuva) ja nykyään harvemmin esiintyvä Petteri Possu. Ääninäyttelijät ovat myös erinomaisia. Clarence Nash on Aku Ankka. Muissa rooleissa ovat Pinto Colvig ja Florence Gill. Tämmöisiä animaatioita ei enää tehdä, mikä on sääli koska nämä ovat niin kivoja sekä hauskoja.

The Karnival Kid: Nyt, vuonna 1929 valmistuneessa animaatiossa sanoi Mikki Hiiri ensimmäiset replansa "Hot Dogs", äänenään Walt Disney. Ohjauksesta vastasi niin ikään Walt Disney ja Mikin luoja Ub Iwerks. Tarina on Mikki-lyhäreistä hauskin, varsinkin kissojen öinen laulu on pirun hauskaa katseltavaa. Minnin söpönä äänenä kuullaan Marcellite Garner. Elokuvan animaatio ja taide ovat nättiä ja todella onnistunutta. Musiikki on myös hauskaa.

The Barnyard Battle: Yksi alkuään Mikki-lyhäreistä. Elokuva on jälleen hauska, täynnä visuualista huumoria. Mikki on hauska vekkuli liittyessään armeijaan ja joutuessaan sotaan. Muita hahmoja elokuvassa ovat Mortimer Hiiri ja Musta Pekka (Jopi Jalkapuoli). Animaatio on jälleen nättiä, visuaalinen huumori on loistavaa ja musiikki on ihan ok tasoa.

Lentohullu: Vuonna 1928 valmistunut Mikki-lyhäri, jonka pohjalta on tehty myös sarjakuvatarina 1930-luvun alussa. Animaatio yllättävän tasokasta ja Carl W. Stallingin säveltämä musiikki toimivaa. Walt Disney tekee jälleen Mikin ääniroolin erinomaisesti. Erittäin hauskoja vitsejä täynnä tämäkin elokuva.

Hra Ankka juhlii: Disneyn kultakauden lyhytelokuvat ovat kyllä hauskoja ja todella viihdyttäviä ja tämä Aku- lyhäri todistaa sen. Aku menee treffaan Iinestä ja veljenpojat keksivät kaikkea mahdollista kiusatakseen setäänsä. Käsikirjoitustiimissä on kiintoisa nimi, Carl Bark. Ohjaajana toimi Jack King. Charles Wolcottin säveltämä vauhdikas musiikki on kertakaikkisen upeaa. Kaikki elokuvan viisi ääniroolia tekee Clarence Nash, ilmiömäinen suoritus.

Aavikon Aku: Tässä elokuvassa esitellään Akun uskollinen 313-auto ja Iineksen esikuva, Donna. Tarina on jälleen visuaalisesti hauska ja Clarence Nashin roolisuoritus on tässäkin yksi elokuvan huumorin synnyttäjistä. Donna on luonteeltaan yhtä äkkipikainen kuin Akukin. Tästä hahmosta tuli myöhemmin Iineksen luonteenpiirre. Meksikon maisemat on animoitu hyvin ja huumori toimii tässäkin lyhytelokuvassa, jonka on ohjannut Ben Sharpsteen.