11.7
Walker, Texas Ranger- Team Cherokee: Seitsemännen tuotantokauden puolestavälistä tulee vastaan tämä kaksiosainen loistava autourheilun maailmaan sijoittuva leffajakso. Tämä Michael Preecen ohjaama jakso sisältää paljon hyvän tv-ohjelman elementtejä: on kauniita naisia, jännittävää kilpautoilua kieroine kilpavastustajineen, autovarkaita ja pahoja pedosetiä. Musiikki on lisäksi erinomaista jenkkipoppia. Pääroolissa Cordell Walkerina on jälleen maanmainio Chuck Norris, joka tekee roolinsa erittäin tunteella. Muissa päärooleissa ovat Clarence Gilyard Jr, Sheree J. Wilson ja Noble Willingham. Omiin suosikkeihini nousseet Marco Sanchez ja James Wlcek ovat tässäkin jaksossa laittamassa pahiksia pataan ja heittämässä hauskaa läppää. Sivurooleissa pahiksena nähdää Muse Watson. Myös pari Michael Greyeyes ja Judy Herrera tekevät laatutyötä omissa rooleissaan.
Mega Piranha: Yhdysvaltalainen telkkuelokuva, jossa jättikokoiset Piraijat pistävät hulinaksi. Efektit tuovat mieleen enemmänkin videopelin kun elokuvan ja juoni on niin kliseinen loppusuudelmaa myöten ettei tosikaan. Kauhua tästä ei löydy kuin alusta, mutta muutama inhottava kuolema löytyy. Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastasi herra nimeltään Eric Forsberg ja hän onnistuukin omalla tontillaan kohtalaisesti. Päärooleissa nähdään Okinawa Go-Ju-Ryu Karatessa mustan vyön omaava Paul Logan, isot tisut omaava Tiffany ja kolmessa "Walker, Texas Ranger"-sarjan jaksossa näytellyt David Labiosa. Näyttelijät tekevät ihan hyvää työtä. Muuten elokuva olisi varmaan vakavammin otettavissa, jos efektit olisivat parempia.
12.7
Tokyo Gore Police: Erittäin verinen kauhu/toimintaleffa, joka kuuluu skitsoimpiin ja oudoimpiin elokuviin koskaan. Elokuvan ohjaaja ja tehosteiden tekijä Yoshihiro Nishimura on sekottanut leffassa kaikkea maan ja taivaan väliltä kuten perinteisiä naiskostotarinoita ja Paul Veerhoovenin elokuvien mainospätkiä yhteiskuntakritiikin asialla. Yksi mainos toimi erittäin hyvin, nimittäin "Harakirikin on itsemurha-ei Harakirille!"-mainos. Elokuvan tehosteet ovat yliampuvuudessaan ihan kelpoja, muttei mistään laatutavarasta todellakaan ole kyse. Kou Nakagawan säveltämä soundtrack sitten onkin asiallista ja toimii leffassa erittäin hyvin. Pääroolissa elokuvassa nähdään Miiken "Auditionissa" häikäissyt Eihi Shiina. Sivurooleissa nähdään mm. erittäin hyvät Itsuji Itao, Yukihide Benny ja Keisuke Horibe. Tämä kannattaa todellakin katsoa.
Tokyo Gore School: Nyt kyllä nimi johti itseni tosiaankin harhaan. Ajattelin että tämä olisi samanlaista verta 20 metrin kaaressa räimettä kun aiempikin "Tokyo Gore...", mutta tämä onkin suht tasokas toimintadraama, jossa on pientä kauhuvivahdetta. Elokuvan juoni on hyvä, mutta kopioi aika paljon loistavasta "Battle Royalista". Elokuvan vähäinen väkivalta on melko realistista, vain lopun puukotuskohtaus on heitetty överiksi, ei paljoa mutta kumminkin. Ohjaaja Yôhei Fukuda on saanut irti paljon elokuvan teininäyttelijöistä kuten Masato Hyûgaji, Takafumi Imai ja Kenta Itogi.
Vartija: Tämä "Väkivallan vihollisen" ohjaajan ohjaama kauhutrilleri on yksi hyytävimmistä kauhuleffoista pitkään aikaan. Elokuvassa on monia kohtauksia jotka saavat hien valumaan pitkin otsaa. Käsikirjoitus on hyvin tehty ja Gil Mellen säveltämä soundtrack sopii leffaan erittäin hyvin. Päärooleissa ovat Chris Sarandon ja erittäin nätti Cristina Raines. Sivurooleissa nähdään paljon suuria tähtiä kuten Martin Balsam, Ava Gardner, Arthur Kennedy, Eli Wallach, Christopher Walken ja Jeff Goldblum. Erittäin mainio kauhuleffa, jonka kauhu ei perustu väkivaltaan vaikka sitäkin leffassa ihan tarpeeksi näkyykin.
13.7
Sampo: Neuvostoliittolais-Suomalainen yhteistyöelokuva vuodelta 1959, joka perustuu Kalevalaan ja satuun Sammosta osaan. Elokuvan on ohjannut Aleksandr Ptushko. Elokuva on ulkoasultaan nätti ja musiikki on erittäin onnistunutta. Pääroolissa Lemminkäisenä nähdään Andris Oshin, Annikki- neitona virolainen Eve Kivi ja Seppä Ilmarisena Ivan Voronov sekä Louhena Anna Orochko. Kaikki sopivat rooleihinsa erittäin hyvin. Katsomani versio oli dubattu suomeksi ja todella hyvin olikin dubattu. Elokuvassa ei ollut huulisynkassa ongelmia ja muutenkin näyttely oli asiallisen tasaista. Efektitkin olivat aivan laatutavaraa. Dialogi on puhuttuna kalavalamitassa, mikä onkin hyvä ratkaisu.
14.7
Master of the Universe: Dolph Lundgrenin tähdittämä scifi-toiminta-seikkailu-fantasia, jossa on paljon komediallisia elementtejä. Ohjaaja Gary Goddard on saanut hahmoista paljon irti ja taistelutkin ovat nättejä. Bill Contin tekemä soundtrack on tyypillistä 80-lukua, efektit ovat yllättävän nätit ja juonikin on aika toimintaan painostava. Elokuva perustuu Mattei-lelufirman luomaan leluhahmoon, He-Maniin. He-Manin bodattua hahmoa esittää ruotsalainen toimintaikoni Dolph "Dolppa" Lundgren tasaisen varmasti. Tämä muuten on ensimmäinen katsomani Dolppaleffa koskaan, joten en tiedä hänen todellista tasoaan. Tämän perusteella voisi sanoa ihan kelpo toimintanäyttelijäksi. Pahiksen roolissa nähdään itselleni outo Frank Langella, joka onkin yllättävän hyvä omassa roolissaan. Naispahiksen roolissa on aika kuuma miisu, Meg Foster. Muissa mainittavissa rooleissa ovat mm. elokuvan läppäveikko Billy Barty, Robert Duncan McNeill, aika kuuma kissa Chelsea Field, erinomainen James Tolkan sekä omiin suosikkeini lukeutuva Courteney Cox. Tämä elokuvan on 80-lukua parhaimmillaan.
15.7
Yksi lensi yli käenpesän: Yksi 70-luvun loistavimmista draamoista, jossa Jack Nicholsonin näyttelemä tyyppi joutuu mielisairalaan oikeasti hullujen tyyppien keskelle. Ohjaajana toimi tsekkoslovakkialainen Milos Forman. Elokuva perustuu Ken Kesyn kirjoittamaan romaaniin. Elokuva on sopivan pituinen (2,08h) eikä kyllästyminen tule kysymykseenkään. Tämä toinen katselukerta oli parempi kuin ensimmäinen, koska tällöin taisin olla 16 enkä tiennyt mitä leffalta odottaa. Nyt kun tiesin leffan týylin se on helpompi katsoa. Elokuvan musiikki on myös erinomaista. Pääroolissa Jack Nicholson tekee todella hyvää jälkeä. Muissa rooleissa ovat mm. erittäin hyvä Louise Fletcher, Danny DeVito, Christopher Lloyd, William Redfield, jättikokoinen Will Sampson, Mews Small, Brad Dourif ja "Hohdossakin" näytellyt Scatman Crothers. Vaikka nämä "starat" tekevät isoa roolia, niin myös muutaman repliikin, mutta kameran edessä monta minuutia esiintynyt Mimi Sarkisian on erittäin hyvä omassa pienessä roolissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti