Murheenkryynin poika: Jatko-osa vuonna 1938 valmistuneelle elokuvalle "Rykmentin murheenkryyni". Tässä osassa Hemminki Aaltosen ja Mimmin poika Heikki lähtee armeijaan, jossa sitten alkaa armoton sekoilu. Elokuva onnistuu joka osa-alueella, nyt myös musiikki pelaa. Musiikeista vastasi Toivo Kärki. Elokuvan ohjasi Aarne "Edwinin veli" Laine ja homma toimii. Myös huumori on joiltakin osin parempaa kun ykkösosassa. Päärooleissa nähdään Kaarlo Angerkosken paikan ottanut Uljas Kandolin, Siiri Angerkoski ja Veikko Sinisalo. Sivurooleissa on paljon hyviä näyttelijöitä kuten Vili Auvinen, Maija Karhi, Helge Herala, Marja Korhonen, Tommi Rinne ja Veijo Pasanen. Erinomainen komediaelokuva jossa saa nauraa todella paljon.
Kyökin puolella: Tämä kotimainen komedia vuodelta 1940 on todella viihdyttävä raina. Elokuvan näyttelijät ovat todella hyviä ja George de Godzinskyin säveltämä soundtrack on todella erinomainen . Elokuvassa lauletaann yksi omia suosikkilaulujani, " Sulle salaisuuden kertoa mä voisin". Elokuva kertoo nuoresta kauniista tehtaanomistajan tyttärestä joka lyö vetoa että pystyisi olemaan sisäkkönä. Sitten tapahtuu kaikenlaista. Elokuvan ohjasi Risto Orko ja käsikirjoitti Sigrid Boon romaanin pohjalta Sölve Cederstrand, Tancred Ibsen, Gustaf Molander ja Gösta Stevens. Päärooleissa nähdään todella ihana, kaunis ja söpö Helena Kara, Eine Laine, Kerttu Salmi, Tauno Majuri ja Uuno Laakso. Sivunäyttelijöistä löytyvät mm. komedioiden vakiokasvo Reino Valkama, Paavo Jännes, konnarooleja tekevä Ville Salminen ja kauniit Hilkka Helinä ja Tuire Orri. Todella ihana elokuva.
Why Is the Crow Black-Coated: Kiinalainen lyhytanimaatio, jossa on erittäin kaunista musiikkia ja hyvin animoitu. Kieli on mandariinikiina, josta ei mitään ymmärrä ilman tekstejä. Elokuvan ohjasivat vuonna 1956 Wan Laiming ja Wan Guchan.
Phenomena: Italialainen Dario Argenton vuonna 1985 ohjaama kauhuleffa. Elokuva on yksi parhaita Argenton leffoja ollen omalla TOP 3 - listallani sijalla kolme heti "Tenebren" ja "Suspirian" jälkeen. Argento on tehnyt jälleen tiivistunnelmaisen kauhuleffan josta ei puutu verta ja kammotusta. Elokuvan musiikit ovat jälleen huipputasoa. Goblin on vääntänyt upeaa musaa ja varsinkin teemasävelmä, se on suorastaan mahtava. Myös Simon Boswell on ollut sekä Iron Maiden tekemässä musaa. Iron Maiden nousikin aikoinaan juuri tämän leffan takia omien suosikkibändieni listalle. Käsikirjoitus on todella hyvä ja elokuva etenee erittäin hyvin ilman että jää junnaamaan paikallaan, ainakaan pahasti. Myös elokuvan näyttelijät ovat todella vakuuttavia kuten Jennifer Conelly pääroolissaan. Myös ohjaajan vaimo Daria Nicolodi, Dalila Di Lazzaro, Patrick Bauchau, konkarinäyttelijä Donald Pleasence, ohjaajan tytär Fiore Argento, Federica Mastroianni, Fiorenza Tessari ja Mario Donatone ovat hyviä rooleissaan. Elokuva on yksi parhaista italialaisista kauhuelokuvista milloinkaan.
Kristuksen viimeinen kiusaus: Tätä elokuvaa voisi kuvailla kahdella sanalla, jotka tosin ovat ristiriidassa keskenään: jumalanpilkkaa ja loistava elokuva. Vaikka elokuva onkin hyvin näytelty, hyvät musat, hienot tehosteet ja muutenkin toimii niin Jeesuksen laskeutuminen ristiltä on todellista jumalanpilkkaa ja lisätään siihen Saatana pikkutytön muodossa. Jeesuksen suhde Magdalan Mariaan on todistettu faktaksi (lukemieni historiankirjojen valossa), mutta silti monet elokuvassa esitetyt "faktat" sotivat omaa uskonnolista vakaamustani vastaan. Elokuva tosin ei perustu raamattuun vaan kreikkalaisen kirjailijan Nikos Kazantzakiksen romaaniin. Elokuvan ohjasi vuonna 1988 Martin Scorsese. Elokuvan upeista musikeista vastasi Peter Gabriel. Musiikit toivat paikoin mieleen vuonna 2004 valmistuneen Mel Gibsonin "The Passion of The Christ"-elokuvan. Myös elokuvan ristiinnaulitsemiskohtaus on lainattu Gibsonin elokuvaan lähes samantyylisenä. Jeesuksen roolin teki varmasti Willem Dafoe. Magdalan Marian roolissa nähdään erittäin nätti Barbara Hershey. Betanian Marian roolissa on Randy Danson. Muissa rooleissa nähdään mm. Harvey Keitel, Verna Bloom, Gary Basaraba, Victor Argo, Michael Been, Peggy Gormley ja söpö Juliette Caton. Elokuva on ihan mielenkiintoinen ja kirjan voisi lukaista joskus.
28.6
Kaunotar ja Kulkuri: Disney-yhtiön vuonna 1955 valmistama animaatioelokuva, joka perustuu Ward Greenen kirjoittamaan lastenkirjaan "Happy Dan, the Whistling Dog". Elokuvan käsikirjoitti kirjan pohjalta viisikko Erdman Penner, Joe Rinaldi, Ralph Wright, Don DaGradi ja Joe Grant. Elokuvan ohjasi Disney-elokuvien kokenut kolmikko Clyde Geronimi, Wilfred Jackson ja Hamilton Luske. Elokuvan nätistä soundtrackistä vastasi kokenut elokuvasäveltäjä Oliver Wallace. Elokuvan paras ja nätein laulu on "Bella Notte". Suomalainen jälkiäänitys on jälleen huippuluokkaa ja sitä kelpaa ihailla. Näyttelijät ovat suomalaisia ammattilaisia kuten Matti Olavi Ranin (Kulkuri), Karin Pacius (Kaunotar), Esa Saario (Tupsu), Kauko Helovirta (Jalo), Miitta Sorvali (Riitta) ja Rauha Rentola (Saara-täti). Sivurooleissa kuullaan myös mm. Elli Castren, Matti Ranin, Kalevi Kahra, Pekka Autiovuori ja Jukka Puotila. Yksi Disneyn parhaita animaatioklassikoita.
The Church: Italialainen Michele Soavin vuonna 1989 ohjaama kauhuleffa ei pelota enää neljännellä katsomiskerrallaan, mutta on silti kelpo popcorn-viihdettä. Englannikielinen dubbaus on perustasoa, näyttelijät ovat sopivia ja vertakin on vähäsen saatu mukaan. Musiikki olikin aika monipuolista. Musiikista vastasi neljä eri tyyppiä: Keith Emerson, Philip Glass ja Fabio Pignatelli sekä Goblin- yhtye. Musat ovat todella hyvät, kuten totuttuun italotyyliin kuuluu. Myös päärooleissa olevat Tomas Arana, Hugh Quarshie, Feodor Chaliapin Jr ja erittäin kaunis Barbara Cupisti ovat todella hyviä rooleissaan. Myös Dario Argenton Asia-tytär on 14-vuotiaana erittäin nätti tytteli. Myös italoleffojen vakiokasvo Giovanni Lombardo Radice ("Paura Nella citta dei morti Viventi", "Cannibal Ferox") näyttelee leffassa. Vaikka elokuva onkin hyvä niin sisältää se paljon epäloogisuuksia, mutta muuten leffa on oikein viihdyttävä raina.
Tiedän mitä teit viime kesänä: Onpa kliseinen kauhuleffa, mutta silti leffa onnistuu yllättämään positiivisesti. Elokuvan on käsikirjoittanut "Screamit" kirjoittanut Kevin Williamson. Vaikka elokuva on yllätyksetön, niin musiikki, näyttelijät (varsinkin naiset) ja muutama hauska kohtaus ovat hyvät. Musiikeista vastasi John Debney. Naispäärooleissa olevat Jennifer Love Hewitt (se kaula-aukko on elokuvan parasta antia) ja Sarah Michelle Gellar ovat todella kuumia mimmejä. Myös miesrooleissa olevat Ryan Phillippe ja Freddie Prinze Jr ovat myös kohtalaisia näyttelijöitä. Muissa rooleissa olevat Bridgette Wilson, Anne Heche, Johnny Galecki ja Muse Watson jäävät statisteiksi. Elokuva on saanut kaksi jatko-osaa jotka olisi kiva joskus tsekata.
29.6
"Walker, Texas Ranger" Sons of Thunder: Elokuvaepisodi sarjasta "Walker, Texas Ranger". Tämä on yksi sarjan parhaita episodeja hyvän draaman ja loistavien näyttelijöiden toimesta. Elokuvan ohjasi Chuckin veli Aaron Norris. Elokuva kertoo Malloyn perheestä isä Thunderin kuoltua. Elokuvassa jahdataan myös poliisimurhaajaa. Päärooleissa yleensä olevat Chuck Norris, Clarence Gilyard Jr, Sheree J. Wilson ja Noble Willingham jäävät pienemmälle roolille kun Malloyn perhe: Alexandra Artrip, Ed Bruce, Tess Harper, Shane Meier ja James Wlcek sekä Trent Malloyn hyvää ystävää näyttelevä Marco Sanchez, jotka ottavat isompaa roolia elokuvassa. Elokuva toimii samalla esi-osana Spin-off sarja "Sons of Thunder".
Killing Down: Toimintahalpis jenkkilästä. Elokuvan juoni on kliseistä kliseisempi ja yhtä puuduttavan tylsä kun sadat muutkin "miehen omainen/ystävä/vaimo/tyttöystävä/mikälie tapetaan ja mies kostaa tietyn ajan kuluttua-stoori". Elokuvan ohjasi itselleni tuntematon Blake Calhoun, eikä elokuvan tylsyys johdu ohjaajasta vaan siitä että elokuva etenee niin pirun hitaasti ja lopputaistelukin on aika puuduttavan tylsä ja mielenkiinnoton. Lisäksi elokuvan väkivalta on epäonnistunut totaalisesti. Elokuvan ainoa kunnon verenlennätyskohtaus tapahtuu ensimmäisen vartin aikana ja sitten vaan läpätetään tylsästi kaikkea paskaa. Vaikka elokuva on tylsä, niin löytyy siitä paljon hyvääkin kuten Blake Calhoun nerokas ohjaustyö, Roy Machadon hyvä soundtrack (hyvä meksikaanopoppi on loistavaa ja syntikkapoppi on perustasoa, mutta viihdyttää) sekä näyttelijät. Elokuvan pääroolissa nähtävä Matthew Tompkins on yksi niistä viidestä päänäyttelijästä, jotka ovat näytelleet suosikkisarjassani "Walker, Texas Ranger". Muut olivat Sheree J. Wilson (yksi sarjan päänäyttelijöistä), Burton Gilliam, Julio Cedillo ja Oliver Tull. Jokainen näyttelijä suoriutuu rooleistaan hyvin. Kerran katsottava toimintatrilleri, joka jää kaus genrensä parhaista elokuvista.
Joutsenprinsessa: Yksi parhaista "ei-Disney"- animaatioelokuvista, jonka ohjauksesta vastasi Ex-Disney Richard Rich. Juoni on perushuttua, mutta silti kestää useamman katselukerran. Elokuvan parasta antia on hyvän huumorin lisäksi Lex de Azevedon säveltämä soundtrack ja Outi Järvelän ja Topi Lehtipuun esittämä laulu "Täältä ikuisuuteen" (Far Longer than Forever). Muutkin ääninäyttelijät ovat hyviä. Prinsessa Odetten puheroolin teke suomeksi Piia Parviainen. Muissakin rooleissa on kelpo äänet kuten Veikko Honkanen, Antti- ja Seppo Pääkkönen, Petteri Summanen ja Maija-Leena Peuhu. Todellinen koko perheen satuelokuva, josta ei huumoria ja vaarallisia tilanteita puutu.
Veitsi vedessä: Tämä Roman Polanskin esikoisohjaus on erinomainen tiivistunnelmainen draama, jossa ei ole kuin kolme näyttelijää: Leon Niemczyk, Zygmunt Malanowicz ja todella nätti Jolanta Umecka. Elokuvan kirjoittivat Polanski yhdessä Jerzy Skolimowskin kanssa ja tarina on toimiva: pariskunta venereissuun ja matkalla tapaavat liftarin ja pyytävät tämän mukaan reissuun. Elokuva ei muuta kauhuleffatyyliseksi verilöylyksi vaan hermojapiinaavaksi keskusteluksi joka muuttuu tiukaksi draamaksi. Myös Krzysztof Komedan säveltämä jazz-musiikki on upeaa kuunneltavaa. Elämäni kolmas Polanski-elokuva on todella loistavaa tavaraa.
30.6
Aristokatit: Disneyn tekemä animaatioklassikko ei juonellisesti ole mitenkään ihmeellinen, mutta elokuva on hauskimpia Disney-animaatioita koskaan. Hanhet ja koirat ovat elokuvan läpimmät veikot ja Thomas O´Malleyn heitot saavat hymyn huulille. Elokuvan ohjauksesta vastasi saksalaissyntyinen Wolfgang Reitherman, joka on ollut mukana muissakin Disney-klassikoissa. Elokuvan musiikki on erinomaista ja varsinkin biisi "Everybody want to be a cats" on mahtava. Musiikeista vastasi George Bruns. Suomenkielinen jälkiäänitys on jälleen todella laadukasta. Päärooleissa kuulaan mm. Carita Mäkelä, dubbauksen kääntänyt ja ohjannut Pekka Lehtosaari, Maria Kukkonen, Hans Vallittu, Tuukka Vuorinen, Ilkka Moisio sekä Seela Sella. Kaikin puolin loistava Disney-animaatio.
Pieni Merenneito: Tämä vuonna 1989 tehty Disneyn 28. klassikko on yksi firman parhaista animaatioelokuvista. Hahmot ovat erittäin hyvät, musiikki ja laulut sopivat hyvin ja suomidubbi (1999 versio) on todella asianosaavaa. Elokuvan ohjasi pari Ron Clements ja John Musker ja kyllä viihdyttävän leffan ovat saaneet miehet aikaan. Alan Menkenin tekemä musiikki ja yksi todella hyvä laulu ovat todella hyvät. Suomeksi Arielia näyttelee erittäin hyvin Nina Tapio. Myös Antti Pääkkönen on mukana tässäkin leffassa. Muissa päärooleissa kuullaan Dimitri Qvintus, Jukka Voutilainen, Ulla "Muumimamma" Tapaninen, Jyri Ojaluoma ja Esa Saario. Ääninäyttely toimii tässäkin elokuvassa todella hyvin.
Giallo: Giallo jonka nimi on Giallo, ompa omaperäistä. Elokuva lukeutuu "La Terza Madren" ja "Master of Horror"-sarjan muutama jakson ohella Argenton uudempaa tuotantoon eikä yllä alkuunkaan Argento-klassikoiden kuten "Suspiria", "Tenebre", "Pheneomenia" ja "La Terza Madre" tasolle. Väkivaltaa on nimeksi, mutta se on erittäin tylyä, musiikki ei ole ihmeellistä ja rooleissa ei nähdä italoleffojen suuria nimiä kuten Asia Argento tai Daria Nicholodi. Elokuvan käsikirjoitus on kolmikon Argento, Jim Agnew ja Sean Keller käsialaa ja se on Argenton leffaksi erittäin mielenkiinnoton räpellys. Elokuvassa seurataan poliisia ja naista jotka tutkivat naisen siskon katoamista. Nainen on joutunut Gialloksi kutsutun psykopaatin panttivangiksi. Päärooleissa nähdään kaksoisroolissa Adrian Brody ja erittäin seksikkäät Emmanuelle Seigner ja Elsa Pataky (mukana myös loistavassa espanjalaisessa tv-sarjassa "Serranon perhe"). Sivurooleissa nähdään mm. Robert Miano, Valentina Izumi, Sato Oi ja Luis Molteni. Argenton elokuvista huonoimmasta päästä, muttei silti kovinkaan huono.
1.7
SOS Concorde lento 128 kutsuu: Tämä italialainen toimintatrilleri on b-leffojen asiantuntijan, Ruggero Deodaton ohjaama ja on ihan viihdyttävä leffa. Elokuvan käsikirjoitti kolmikko Alberto Fioretti, Renzo Genta ja Ernesto Gastaldi ja eipä ideanpuuttesta heitä voi ainakaan syyttää. Elokuvan tehosteekkin ovat myös aika hyvät. Musiikkista vastasi yksi parhaista muusikoista, Stelvio Cipriani. Elokuvan musiikki on syntikkapoppia, mutta lopussa soi pikkasen nättiä viulumusiikkia. Elokuva ei ollut kauhean verinen, mutta silti monien väkivaltaleffojen konkari ("Cannibal Holocaust", "The Barbarians", "Inferno in Diretta") Deodato on saanut siihen juuri sopivasti jännitystä. Päärooleissa loistavat James Franciscus ja erittäin nätti Mimsy Farmer. Muissa rooleissa ovat mm. Venantino Venantini, Fiamma Maglione, Edmund Purdom ja Francisco Charles. Elokuvassa tekevät pienet esiintymiset myös Van Johnson ja Joseph Cotten. Erittäin viihdyttävä perustrilleri Italian saapasmaasta.
2.7
Fantasia: Disneyn vuonna 1940 tekemä musiikkianimaatio ei ole firman paras elokuva, mutta silti se kuuluu parhaisiin animaatiohin koskaan. Elokuva ei ole tarkoitettu lapsille sen aika unettavan musiikin takia, mutta animaatiojälki on mallikasta. Elokuva koostuu seitsemästä musiikkinumerosta. Ensimmäisenä kuullaan Johann Sebastian Bachin Toccata ja fuuga d-molli, joka on aika hyvä musiikillesti että visuualisesti aika unettava. Toisena kuullaan Tšaikovskin Pähkinänsärkijä, jossa on nättiä animaatiota, mutta Tšaikovskin musiikki ei ole omaan mieleeni. Sitten tulee elokuvan tunnetuin osa, Paul Dukaksen säveltämä "Noidan oppipoika", joka on sekä visuaalisesti että musiikillesti laatutavaraa. Tämän jälkeen käy Mikki Hiiri kättelemässä kapelimestari Leopold Stokowskia. Neljäntenä numerona on Igor Stravinskin Kevätuhri, joka on todella upeasti tehty jakso maapallon synnystä. Jotenkin tämä jakso toi vahtavasti mieleen "Maa aikojen alussa" -elokuvan. Nättiä musiikkia todellakin tässä osiossa. Sitten tulee elokuvan toiseksi paras jakso, van Beethoovenin Pastoraalisinfonia, jossa kuvataan muinaista Kreikkaa ja Kentaurien ja jumalten elämää. Musiikki on todella kaunista. Pätkässä on paljon viittauksia tulevaan "Herkules"-elokuvaan kuten Olympos-vuori ja Zeuksen ulkonäkö. Toiseksi viimeinen numero on elokuvan hauskinta antia. Ponchiellin säveltämä Tuntien tanssi. Viimeinen osio on visuaalisesti ja musiikillesti elokuvan paras osa. Yö autiolla vuorella/Ave Maria. Näin ollen elokuva on kaksijakoinen tapaus, jota kunniotan silti paljon.
3.7
Iskelmäparaati: Walt Disneyn vuonna 1946 tekemä animaatiomusiikkielokuva on alansa huippua. Musiikki on hyvää, varsinkin The Andrews Sisters ja The King's Men. Tarinat ovat onnistuneita kuten alun rakkaustarina, tarina Caseysta ja laulava valas. Elokuva on aika hyvä paketti onnistunutta musiikkia ja nättiä tarinankerrontaa. Elokuva lukeutuu Disneyn laadukkaimpiin musiikkianimaatiohin.
(REC): Espanokauhun merkkipaaluja. Jaume Balaguerón ja Paco Plazan ohjaama kauhuleffa kertoo tv-reportterista, joka on tullut kerrostaloon palomiesten kanssa ja huomaa ettei kaikki ole kohdallaan. Alkaa hemmetinmoiset verikekkerit. Elokuva on kuvattu yhdellä kameralla, joka liikku reportterin matkassa. Elokuva on loistava, mutta jotain puuttui. Elokuva on "realistinen", ja se tua tunnelmaa. Pääroolissa nähdään todella nätti ja seksikäs Manuela Velasco, joka on oikeassakin elämässä tv-reportteri. Muissa rooleissa ovat Ferran Terraza, Jorge-Yamam Serrano, Pablo Rosso, David Vert, Vicente Gil, Martha Carbonell ja Claudia Silva. Näyttelijät tekevät laatutyötä ja efektitkin ovat todella hyvin tehdyt. Nyt täytyy katsoa jatko-osa.
DOA: Dead or Alive: Amerikkalaista toimintahuttua, jossa on paljon hauskoja kohtauksia. Naispäärooleissa olevat misut ovat todella kauniita ja seksikkäitä: Jaime Pressly, Devon Aoki, Holly Valance, Sarah Carter ja Natassia Malthe. Miesrooleissakin on hyviä näyttelijöitä kuten toimintaikoni Sho Kosugin poika Kane Kosugi, monissa leffoissa näytellyt Eric Roberts ja Steve Howey. Tehosteet ovat ihan kelpotasoa, juoni älyvapaa ja Junkie XL:n musat asiatavaraa. Toimintaelokuva, jota katsoessa aivojen täytyy olla naulassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti