Guinea Pig - Devil Woman Doctor: Tämä vuonna 1986 valmistunut Guinea Pig-sarjan elokuva on koko sarjan tylsin ja surkein osa kaikin puolin. Veristä väkivaltaa on liian vähän, tehosteet ovat sysipaskat (osat ihan tarkoituksella, mutta kumminkin) ja kässäri on paska. Musat ja muutama hauska kohtaus pelastavat jonkun verran, mutta muuten tämä on niin hohoijakkaa ettei tosikaan. Hajime Taben ohjaustyö on perus japsitasoa, mutta kässärin onttous vaikuttaa elokuvaan aika paljon. Elokuvan "pääroolissa" ollut Shinnosuke Ikehata on elokuvan paras näyttelijä, muut ovatkin sitten niin kuutamolla kuin vaan voi olla. Elokuvassa ei myöskään ollut minkään valtakunnan tekstityksiä joten en ymmärtänyt sanakaan mitä leffassa puhuttiin, mikä olisi sinänsä voinut nostaa arvosanaa hiukan. Kaiken kaikkiaan sarjan heikoin osa. En katsoa koskaan toisten tätä sontaläjää.
Z- Hän elää: Ranskalais - algerialais-kreikkalainen draamaelokuva 60-luvulla tapahtuneista mielenilmauksista kreikassa. Elokuva on historiallinen trilleri poliitikosta, jonka murhaa tutkitaan. Murhattu mies, Z, on puolueensa vaikutusvaltaisimpia miehiä ja hänen murhaajansa halutaan tuomiolle hinnalla millä hyvänsä. Mutta asia ei ole niin yksiselitteinen. Murhaajaa suojelee valtio ja santarmisto. Elokuvan monenkirjavasta näyttelijäjoukkiosta parhaan roolin teki Z:taa näytellyt Yves Montand. Naisista hänen vaimoaan näytellyt Irene Papas tekee myös hyvän roolityön. Muissa rooleissa olivat mm. pitkän linjan ranskalainen Jean-Louis Trintignant, Jacques Perrin, Charles Denner ja François Périer. Mikis Theodorakiksen tekemät musiikit sopivat leffaan erinomaisesti ja pitävät tunnelmaa yllä. Itse pidin leffasta paljon, koska se oli viihdyttävä ja toinen toistaan loistavampi näyttelijä valloitti ruudun. Costa-Gavraksen ohjaustyö on moitteetonta (toinen upea elokuva mieheltä on v.1989 tehty draama "Soittorasia" (Music Box).
Batman Begins: Christopher Nolanin ohjaama "Batman" on erittäin loistava. Näyttelijätyö, erikoisefektit, musiikit, juoni: kaikki toimii erinomaisesti ja varmasti. Christian Bale on erinomainen Bruce Wayne aka Batman, Katie Holmes toimii silmänilona ja nippu huippunäyttelijöitä kuten Michael Caine, Liam Neeson, Morgan Freeman, Gary Oldman ja Rutger Hauer tekevät superhyvät roolisuoritukset elokuvassa. Kaksikko James Newton Howard ja Hans Zimmer ovat luoneet leffaan mahtavan soundtrackin ja sitä on ilo kuunnella kerta toisensa jälkeen. Elokuvan loppupulella varsinkin näytetään muutama upea räjäytys. Sellaista toimintaleffan täytyy olla eikä mitään nössöilyä. Elokuvan perusteella täytyy jostain etsiä toinen Nolanin Batman, "Yön ritari" ja katsoa se. Ja huomaan IMDb:stä että ensi vuonna valmistunee seuraava "Batman". Ensimmäisen Nolanin "Batmanin" perusteella voin sanoa että "Batman Forever" (1995) ja "Batman-lepakkomies" (1966) ovat saaneet loistavan haastajan.
31.5
Kultainen kompanssi: Katsoimpa tässä ajanvietteeksi tämmöisen seikkailufantasian kuin "Kultainen kompanssi". Odotin paljon elokuvalta jossa näyttelevät suuret starat kuten Nicole Kidman, Daniel Craig, Ian McKellen, Sam Elliot ja Eva Green, mutta sainkin paljon enemmän. Yksi elokuvahistorian mahtavimmista seikkailuleffoista tämä tosiaankin on kaikin puolin. Tehosteet ovat nättejä, juoni on hyvin tehty ja näyttelijät vetävät hommansa ihan rutiinilla läpi. Pääroolissa oleva Dakota Blue Richards on itselleni positiivinen yllätys. Elokuvan paras hahmo ei kuitenkaan ollut kukaan ihmishahmo vaan Iorek Byrnison- jääkarhu, jonka äänenä oli Gandalfina itselleni tutuksi tullut Ian McKellen. Elokuvan musiikit olivat loistavat, kuten kaikki muutkin elementit leffassa. Elokuvan loppu antaa avaimet jatko-osaan joka ei vielä ainakaan ole näköpiirissä. Elokuvan suurin vika ei haitannut paljoakaan, mutta Daniel Craig, jota oikeen mainostetaan yhtenä leffan päätähtinä, ei esiinny leffassa kuin vain hetken verran.
The Net- verkko kiristyy: Loistava trilleri naisesta joka menettää identeettinsä lomareissullaan nettihakkereiden viedessä se. Pääroolissa nähdään erittäin lahjakas Sandra Bullock, joka oli todell sexy. Sivurooleissa ovat mm. Jeremy Northam, Dennis Miller ja Wendy Gazelle. Elokuvan on ohjannut Irwin Winkler ja käsikirjoituksen, joka on erinomainen, ovat kirjoittaneet John D. Brancato ja Michael Ferris. Elokuvan mahtavan soundtrackin on säveltänyt Mark Isham. Elokuvassa on jonkun verran hölmöjä juttuja liittyen internettiin, koska netti oli vuonna 1995, jolloin leffa on tehty, melko uusi ilmiö. Kaikista pikku viostastaan huolimatta leffa jaksaa viihdyttää koko kestonsa ajan.
The Net - Verkko kiristyy 2: Jatko-osa edelliselle huipputrillerille. Nyt periaatteessa on sama tarina eri henkilöillä, ympäristö on vaihdettu Yhdysvalloista Turkkiin, lisätty väkivaltaa, räjähdyksiä, taka-ajoja, nettikikkailuja, huumoria ja muuta mukavaa. Musiikki, jonka on säveltänyt Stephen Endelman, on turkkilaistyylistä, mikä sopii elokuvan tunnelmaan hyvin. Elokuvassa huono-onninen neitonen on jälleen erittäin kaunis, tällä kertaa Nikki Deloach. Muuta naiskauneutta edustavat Sebnem Dönmez ja Keegan Connor Tracy. Elokuvan näyttelijöistä ainoastaan Deloach, Trace ja Neil Hopkins ovat yhdysvaltalaisia, muut ovat turkkilaisia. Elokuva on kuvattu Istanbulissa ja kun itse on kyseisessä kaupungissa vieraillut niin tuntuu oudolta katsoa tuttuja paikkoja televisioruudun välityksellä. Elokuva, kuten jo aiemmin mainitsin, on modernimpi painos vuonna 1995 valmistuneesta ykkösosasta. Tässä on paljon MTV-leikkauksia ja hidastuksia ja komeita räjäytyksiä, mikä tekee tästä enemmän toimintaleffan, kun mitä ykkösosa on. Tästäkin nautti todella paljon. Elokuvan parhaan näyttelijän pysti menee mielestäni Güven Kiraçille roolista taksikuskina, joka oikesti oli poliisiupseeri. Upea jatko-osa upealle trillerille ja kannatta katsoa molemmat.
Kyttä ja Koira: Vihdoinkin näin tämän lapsuuden suosikkileffan ja kyllä se vieläkin hyvältä näytti. Chuck Norris on äijien äijä. Chuckin aisaparina oleva koira Reno on kyllä sulonen, mutta osaa kyllä kyykyttää pahiksia oikein olan takaa. Elokuvan pahiksina toimivat uusnatsit, jotka haluavat pilata kansojen tasa-arvoa ajavan konferessin. Tämän sitten Norris ja Reno aikovat estää hinnalla millä hyvänsä käyttäen Norriksen jalkoja ja Renon viisautta hyväkseen. Leffan muut näyttelijät ovat kelpo rooleja tekeviä b-näyttelijöitä. Elokuvan naisroolissa nähdään Michele Lamar Richards, joka suoriutuu roolistaan puhtain paperein. Norriksen, joka näyttelee poliisia (yllätys yllätys), roolihahmo on Jack Wilder ja hänen pomoaan Callahania esittää muutamissa "Walker Teksasista"-sarjan jaksoissa näytellyt Clyde Kusatsu. Pahiksia näyttelevät Kai Wulff ja Peter Savard Moore. Elokuvan ohjauksesta vastasi Chuckin velipoika Aaron, jonka ohjaus on keskitasoa, muttei yllä mihinkään ihmeelliseen. Soundtrack, jonka on säveltänyt George S. Clinton, on harvinaisen tasokas b-luokan toimintakomediassa. Huumoria, mäiskintää ja rajua äijäilyä -90 luvun tapaan. Suosittelen.
Päivä Sirkuksessa: Amerikkalainen komedia Marx-veljeksiltä vuodelta 1939. Elokuva on hauskimpia komediota, mitä pitkiin aikoihin on tullut katottua. Edward Buzzellin ohjaama komedia kertoo asianajaja Loopholesta, hänen sirkustoveristaan Antoniosta ja hänen kaveristaan Punchysta. Vaikka leffa on todella hauska, niin alkupuoli on melko tylsä. Elokuvan pienenä miinuksena on se että vain jonkun Marxin ollessa ruudussa niin tiedossa on huumoria, muuten on tylsää läpätystä. Onneksi veljekset ovat suurimman osan ajasta ruudussa heittämässä läppää. Elokuvassa kuullaan myös paljon hyvää musiikkia. Harpo soittaa harppua ja Groucho laulaa Lydiasta, tatuoidusta naisesta. Vaikka veljekset ovat päärooleissa niin on elokuvassa muutama muukin loistava näyttelijä: Florence Rice on erittäin kuuma babe ja Margaret Dumont tekee erittäin hyvän roolin rikkaana leskenä. Yksi parhaita Marx-leffoja, mutta ihmekkös tuo kun oli vasta toinen minkä olen katsonut. Vielä niitä riittää.
1.6
Sabatan paluu: Nyt Lee Van Cleef ratsastaa jälleen villiin länteen. Elokuva on jatkoa edelliselle Sabatalle, mutta verrattuna siihen tämä on paljon huumoripitoisempi, vähän samaan tapaan kuin Sergio Leonen "Maahan senkin hölmö". Itseeni elokuvan pölhö huumori puri todella hyvin. Van Cleefin apureina leffassa nähdään Reiner Schöne, Ignazio Spalla, Aldo Canti ja Vassili Karis. Kaikki hoitavat roolinsa hyvin, mutta leffan suurimman huomion sai naiskauneudesta huolehtiva Annabella Incontrera joka on todella kuuma misu. Leffan musiikin on säveltänyt Marcello Giombini ja leffan tunnusbiisi on erinomainen, ei kuitenkaan vedä vertoja "Djangon" tunnarille. Maisemat ovat nätit ja muutama räjäytys mitä leffassa nähdään on tehty erittäin onnistuneesti. Kaiken kaikkiaan erinomainen komediallinen lännenleffa, jossa oli aivan tajuttoman mielenkiintoinen juoni. Elokuva ei kuitenkaan yllä ykkösen tasolle, vaikka ohjaajana häärii sama mies, Gianfranco Parolini (valenimellä Frank Kramer).
Batman: Tim Burtonin ohjaama "Batman" ei ole paras katsomistani Batmaneista, mutta kelpo toimintaviihdettä kumminkin se tarjoaa. Elokuva tuntuu erilaiselta kun on katsonut juuri Nolanin "Batman Beginsin", koska monet siinä kerrotut asiat eivät mene samalla lailla tässä. Nolanin ja Burtonin "Batmaneissa" on toisin sanoen sama ympäristö ja samat hahmot mutta kuitenkin erilainen tapahtumakaari. Ei se paljoa haitannut mutta ihmetytti pikkasen. Näyttelijätyö on maailman parasta. Michael Keaton on todella vakuuttava Batmanina ja pahiksena Jack Nicholson tekee yhden uransa parhaita rooleja. Naiskauneutta tarjoaa Kim Basinger, joka osaa olla muutakin kun tyhmä nainen hädässä. Danny Elfanin musiikki leffassa kuulostaa niin loistavalta ettei ole tosikaan. Se tuo leffan tunnelmaan oikeanlaista ryhtiä ja jännitystä paikoin. Vaikka leffa on melko vakava on siinä hyvin tehtyä huumoria keventämässä sen tunnelmaa. Upea "Batman"-filmatisointi, muttei paras.
Romy Schneiderin elämä: Tulipa Teemalta omasta suosikkinäyttelijättärestäni elämänkertaelokuva vuodelta 2009 ja katsoimpa sen. Elokuva on todella loistavasti tehty draama Romy Schinderistä keskittyen etupäässä hänen vaikeaan yksityiselämään sivuuttaen elokuvauran nopeasti, mikä oli erinomainen ratkaisu. Romyä näytellyt Jessica Schwarz teki upean roolin naisena joka kaatui viinaan ja lääkkeisiin, mutta pystyi tekemään loistavia leffoja kuten "Sissi"-trilogia ja "Ludwid II". Sivurooleissa Romyn ensimmäisenä aviomiehenä Harry Meyeninä nähdään loistava Thomas Kretschmann ja Romyn ensimmäisenä rakkaana, ranskalaisena näyttelijä Alain Deloinina Guillaume Delorme. Sivurooleissa ovat erinomaisia myös Maresa Hörbiger, Nadja Bobyleva ja Alberto Di Stasio. Elokuvan soundtrack on mahtipontista orkesterimusiiki ja sen on säveltänyt Annette Focks. Kaikenkaikkiaan tämä Torsten C. Fischerin ohjaama tv-elokuva on erinomainen paketti, jonka lopussa itkin jopa vähän Romyn surkeaa kohtaloa. Aivan tajuttoman hieno kuvaus tämä on.
Memories: Kolme lyhyttä tarinaa animen mestareilta: Kôji Morimotolta, Katsuhiro Ohtomolta ja Tensai Okamuralta. Tarinoista ensimmäinen, psykologinen sci-fi kauhu on paras, koska siinä on paljon viittauksia länsimaisiin scifiklassikoihin ja se onnistuu paikoitellen pelottamaan. Toinen osa, scifi- kauhua myös menettelee ja kolmas on tylsä, muttei huono kuitenkaan. Musiikit ovat kaikissa kolmessa osassa parasta antia, ensimmäisessä varsinkin. Ääninäyttely pelaa hyvin kaikissa kolmessa osassa. Kokonaisuutena leffa on hyvä esimerkki loistavasta animaatiosta, joka ei kuitenkaan sorru liikaan pituuteen. Aivan tajuttoman mahtava kokonaisuus, joista ensimmäinen oli ylivoimaisesti laadukkaain muiden jäädessä sekunda-animeksi. KATSO!
2.6
Teksasin moottorisahamurhat: Vihdoinkin näin tämän paljon kehuja saaneen klassikon ja ei voi muuta sanoa että huh huh millasta menoa se on. Elokuvan tunnelma on niin kieroutunut että pahaa teki välillä katsella sitä. Elokuvan näyttelijät ovat itselleni outoja, mutta kyllä he suorittavat tonttinsa kunnialla läpi. Elokuvan pääroolissa oleva Marilyn Burns on erinomainen omassa roolissaan. Leatherfacea näyttelevä Gunnar Hansen ei tee muuta kun päristelee sahaansa ja ääntelee omituisesti. Kaikki muutkin perheen jäsenenet ovat melko sekopäistä sakkia. Hoopperin ohjaustyö on mallikasta ja hän on saanut leffan niin pelottavaksi kun se on enkä yhtään ihmettele miksi se oli niin pitkään kiellossa Suomessa. Elokuvan musiikit ovat yksi tärkeä osa piinaavan tunnelman luomisessa. Leffa ei kauheasta kohustaan huolimatta ole kovinkaan raaka, mutta silti se on aika härö leffa. Leffa sai peräänsä kolme jatko-osaa.
Teksasin moottorisahamurhat 2: Jatkis edellämainitulle leffalla. Jälleen Tobe Hoopper istuu ohjaajanpallilla, mutta nytten vakava ja henkisesti raaka leffa on muutettu teinikomediaksi jonka pääroolissa nähdään Dennis Hopper. Nais"kiljujana" kuullaan ja nähdään Caroline Williams. Ekan osan tapaan pahiksina toimivat Leatherface ja hänen kannibaaliperheensä. Elokuva on melko hauska, mutta vaikka leffa on komedia pisteitä saa se että Leatheface kuvataan sympaattisena ihmisenä tässä leffassa eikä niin sekopäisenä murhaajasadistina kun ykkösessä. Leffassa kuultava teinirock sopii leffaan kun nakutettu ja muutenkin koko leffa on yksi parhaista jatko-osista koskaan. Harmi ettei Hoopper ohjannut enää kolmosta.
Tarzan ja viidakkokansa: Tämä vuonna 1943 valmistunut seikkailuleffa kuuluu niihin leffoihin joista itse pidän erittäin paljon, koska se ei ota aihettaan liian vakavasti. Mielestäni elokuvan kantavana voimana on Johnny Weissmullerin tulkitsema Tarzan, Johnny Sheffieldin poika ja Paul Sawtellin tekemä musiikki. Leffan tehosteet ja lavasteet ovat yllättävänkin hyvin tehdyt. Leffassa ei nähdä Janea mutta nainen on saatu mukaan: Frances Gifford, joka on erittäin hyvännäköinen nainen. Show´n varastaa kuitenkin Cheetah-simpanssi, joka on leffan ilopilleri hauskojen temppujensa kanssa. Vaikka leffa onkin loistava niin on siinä jokunen typerä epäloogisuus: miten pirussa sakemannit pääsevät afrikan viidakkoihin? Elokuva on todella jännittävä, hauska ja viihdyttä paketti ja sitiä saa kiittää ohjaaja Wilhelm Thieleä ja käsikirjoittajia Carroll Youngia ja Roy Chansloria.
Tarzanin erämaan seikkailut: Lisää Tarzania. Nyt totuin jo elokuvan tyyliin ja pystyin nauttimaan enemmän elokuvasta. Cheetah varastaa jälleen lähes koko show´n ja naisroolissa ollut Nancy Kelly on taas niin kaunis että HUH HUH. Elokuvan musiikki on jälleen hivelevän kaunista ja lavastukset ovat todella nätit. Loppupuolella mennään kauhuleffan puolelle jättihämisten- ja lihansyöjäkasvien muodossa. Kaiken kaikkiaan todella mahtava seikkailuleffa, josta voi nauttia täysin siemauksin.
3.6
Huviretki painajaisiin: Ranskalainen Claude Millerin ohjaama draama-trilleri on vaikeastiotettava tarina lapsuudesta. Elokuvan näyttelijät osaavat hommansa erinomaisesti. Clément van den Bergh ja Lokman Nalcakan ovat päärooleissaaan todella uskottavia lapsia. Naisroolissa ollut Emmanuelle Bercot on aika namu. Elokuva perustuu Emmanuel Carrèren kirjoittamaan romaaniin ja käsikirjoitusken kirjoitti Claude Miller. Henri Texierin säveltämä soundtrack on erinomainen ja juoni on aika psykoottinen. Kauniit alppimaisemat ovat nättejä. Tämmöisiä leffoja pitäisi tehdä enemmän. Elokuva on yksi parhaita ranskalaisia elokuvia pitkiin aikohin, muttei silti paras vaikeaselkoisuutensa takia.
- Texasin moottorisahamurhat 3: Mielenkiintoinen kauhuleffa, joka on Tobe Hoopperin ohjaaman "Teksasin moottorisahamurhat" (1974)- leffan toinen jatkis. Toisen osan huumoripitoinen esitys on tässä historiaa ja nytten ollaan taas vakavassa kauhussa tiukasti kiinni. Hoopperin paikan ohjaajana otti Jeff Burn, eikä ole ohjannut yhtään pöllömmin tätä elokuvaa. Kauhu on onnistuttu saamaan esille, eikä surkeat näyttelijät pilaa leffan tunnelmaa. Pääroolissa olleet Kate Hodge ja Ken Foree tekevät laatutyötä. Elokuvaan oli eksynyt myös Viggo "Aragorn" Mortensen, joka tekee ihan kelpo roolin vaikkei ole ihan kotonaan kauhuleffoissa. Leatherfaceä näytellyt R.A Mihailof on kelpo muttei tarpeeksi voidakseen kammeta Bill Johnssonia ja Gunnar Hanssenia pallilta. Aivan laatuleffa, jollaisia enää tehdään harvoin.
5.6
Texasin moottorisahamurhat - uusi sukupolvi: Miten tämä voi olla osa kuuluisaa "Teksasin moottorisahamurhat"-leffasarjaa. Leffahan on hengeltään kaukana noita kolmea melko loistavaa kauhuleffaa, elokuvan hahmoilla ei ole mitään tekemistä kolmen aikaisemman leffan kanssa ja koko juoni (siis mikä juoni?) on aika hölmö. Osaksi leffan surkeus johtuu että katsomani versio oli sensuroitu, mutta ei se varmaan paljoakaan parane vaikka oliskin täysimittainen. Omana erillisenä elokuvanaan leffa olisi saattanut upota paremmin, mutta nyt kun se on osa moottorisahamurhia niin ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Leffan pääroolissa ollut Renée Zellweger teki mitä parhaiten pystyi eli lausui idioottimaisia reploja ja kiljui paljon. Leatherfaceä näytellyt Robert Jacks sitten meni metsään että ropina kävi. Äijä on pihalla kun talitintti. Kolmen aiemman Leatherfacen kanssa tällä ei ollut mitään tekemistä. Transvestiitti psykopaatti, joka pitää kuuluisaa sahaansa alussa ja lopussa ja ääntelee omituisesti. Ei pyhää päivää, sanon minä. Eikä kolmen aikaisemman leffan hieman sympaattisesta Leatherfaceä nähdä leffassa. Leatherface on idiootti ja aivan uuno läskipontso. Leffan ohjaajana toimi Kim Henkel, joka toimi edellisessä osassa käsikirjoitustiimissä, joka ei saa leffasta irti yhtään mitään, ei kauhun hiventäkään. Ja leffan huumoripuolikin oli aika ohkasta että en nauranut juuri ollenkaan leffan aikana. Ja kun kyseessä on teinikauhuslasher niin sitä väkivaltaa olisi voinut olla edes hitusen. Olihan sitä vähän, mutta ei se kovinkaan vakuuttavaa ollut. Osasyy väkivallan puuttumiseen voi olla sensuuri, mutta ei voi mitään. Henkelin olisi pitänyt jäädä kirjoittamaan kässäriä ja antaa ohjaamistehtävät parempien ohjaajien huostaan. Tämä oli Heinkenin ohjaajauran ainoa ohjaus ja hyvä niin tämän perusteella. Kässärin väsäsivät Heinkel ja Hoopper yhdessä, mutta kun ruutua katsoo tulee mieleen että sen olisivat tehneet jotkut pikku -Kalle kaverinsa pikku- Mikon kanssa päiväkerhon piirustustuokiolla. Ei pilkahdustakaan siitä loistavasta psykologisesta kauhusta mitä nähdään esim. ykkösessä ja kolmosessa ja kun tämä oli komedia niin ei hiventäkään samasta huumorista kun kakkosessa. Tämä oli neliosasen "Teksasin moottorisahamurhat"-elokuvasarjan neljäs, viimeinen ja heikoin osa. Jos sarja saa joskus vielä jatkoa niin toivon että
A) Ohjaajana toimiin Tobe Hoopper.
B) Käsikirjoituksesta vastaa joku asianosaava heppu kuten Tobe Hoopper tai L.M. Kit Carson tai David J. Schow.
C) Tarina palaa samoille urille kun kolmessa aiemmassa osassa eikä siirry mihinkään ihmehoopoiluun.
Leffan musiikkivalinnat eivät tosiaankaan sovi leffaan alkuunkaan, mutta mitä väliä kun leffa on muutenkin aika surkea. Teinirockbiisit taas ovat loistavia ja saivat menojalan vipattaan. Aah, toivoisinpa taas olevani 90-luvulla.
Faces of Death: Dokumenttielokuva, jonka aiheena on kuolema. Elokuvassa on paljon häröä materiaalia, joista osa on aitoa kuten eläinten teurastukset. Elokuva käsittelee kuolemantapauksia kuten ihmissyöjäklaanin uhria, naista joka on hypännyt talon katolta, auto-onnettomuuksia ja Meksikolaisia hautalöytöjä. Elokuva voidaan luokitella Mondo-dokumenttien heimoon, koska lähes kaikki leffan kohtaukset on feikkiä. Jotkut kohtaukset, kuten pirajat syövät anakondan ja naisen ruumiin tutkiminen ovat kuitenkin aitoja kuvia. Gene Kauerin tekemä soundtrack on tajuttoman hyvä ja sopii leffan sekopäiseen tunnelmaan erinomaisesti. Elokuvan ohjaajana toimi John Alan Schwartz, joka on tehnyt ihan kelpo tusinadokkarin, joka on päässyt tunnetuksi pääsystään brittien Video Nasty-listalle. Leffa on kesympi mitä etukäteen odotin ja aika tylsä loppupelissä. Toivottavasti kolme jatko-osaa ovat parempia ja vieläkin häiriintynempiä tapauksia.
Liisa Ihmemaassa: Taas yksi tulkinta tästä Lewis Carrollin lastenkirjasta. Tämä Disney-yhtiöiden vuonna 1951 tekemä versio on yksi tunnetuimmista versiosta ja onhan se yksi parhaista. Japanilaisten tekemää animeversiota en ole nähnyt, joten sen perusteella tämä on paras animaatiosovitus kyseisestä kirjasta. Elokuvan musiikit ovat ihastuttavia ja Mervi Hiltunen on aivan tajuttoman loistava Liisan suomenkielisenä äänenä. Muutenkin suomenkielinen sovitus on tehty laadulla. Muissa äänirooleissa ovat mm. Elis Sella, Jukka-Pekka Palo, Ritva Valkama ja Antti Pääkkönen. Elokuva on yksi parhaita Disneyn tekemiä animaatiota.
Alice in Murderland: Mitä oikein odottaa elokuvalta, joka saa IMDb:ssä pisteet 2.1. No ei oikein mitään. Elokuva "Alice in Murderland" on kuitenkin ihan kelpo leffa. Elokuvaa voi kuvailla kahdella lauseella: Pornoelokuva joka ei ole pornoelokuva ja amatöörielokuva joka ei ole amatöörielokuva. Elokuvan naiset ovat kuin suoraan amerikkalaisesta 2000-luvun halpispornoleffasta asustukseltaan ja näyttelytaidoltaan ja leffan lavasteet, efektit ja kaikki muukin tuovat mieleen jonkun opiskelijaporukan tekemän leffan. Elokuva on kuvattu lähes kokonaan jossain vanhassa talossa kaupungin keskustassa. Ja elokuva on kuvattu halvalla digivideokameralla. Efektit taas ovat paremmat kuin amatöörileffoissa mutta kaukana tasollisesti Hollywood-leffoista. Leffan naisnäyttelijät ovat todella törkeän surkeita, mutta ei se haitannut kun olivat niin herkkuja. Pääroolissa Alicena ollut Malerie Grady tekee ihan kelpo roolin. Pahiksen roolissa ollut Kelly Kula on myös aika namu. Elokuvan miehet ovat ruudussa vain ohikiitävän hetken ja heistä eniten ruutuaikaan sas Christopher Senger, joka on niin surkea kuin naisetkin. Efektit, joista aiemmin puhuin, ovat todella kornin näköiset ja siitä tuleekin osa elokuvan tahatonta huumoria. Äijä pitelee käsissään makkaraa kun suolet tulevat ulos. Elokuvassa on myös yksi loistava kohtaus, joka tekee kunniaa aika verisellä tavalla Hitckockin "Psykolle" (1960) ja sen kuuluisalle suihkukohtaukselle. Elokuvan musiikkipuoli, jonka teki Jason Peri, on erittäin onnistunutta. Musiikkien ansiosta leffa saa lisää pisteitä. Elokuvan käsikirjoitti ja ohjasi entuudestani tuntematon Dennis Devine ja on saanut paskasta kamerasta, surkeista näyttelijöistä ja avuttomista efekteistä huolimatta tehtyä kohtuu pelottavankin kauhuleffan, jossa on paljon huumoria (osa tosin tahatonta) joka naurattaa kuten naisten välinen kissatappelu ja pikkareiden kuvaamine digikameralla. Elokuvan juoni on aika pitkälle kliseinen, jossa on paljon viittauksia muihin teinislashereihin, italialaisiin gialloihin ja muihinkin leffoihin kuten "Psykoon" ja teinikauhuklassikko "Screamiin". Vaikka elokuva on pienistä viostaan parempi kuin IMDb keskiarvo antaa ymmärtää sen suurimmat ongelmat ovat tekniset viat. Äänimiehen käsi ja mikki näkyvät muutaman kerran taustalla, ääni kaikuu paikoin ikävästi ja leikkausvirheitä on paljon. Lisäksi pariin otteeseen näkyivät valomiehestä vilaus ja valolava roikkumassa kuvan yläreunassa. Elokuva on kohtuu hyvä pienen budjetin kauhuroiskuttelu, josta saa hyvät naurut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti